The Little Things Give You Away

Viikko tuli ja meni jälleen aivan liian nopeasti, ja viikonloppukin hurahti ohi silmänräpäyksessä.

Viikon saldo: Monet naurut, yksi itku, yksi angstipäivä ja yksi lumisota. Ja failattu englannin sanakoe. En edes halua tietää, minkä numeron siitä saan...

Rakas serkkuni Anna tuli meille viikonlopuksi katsomaan Supernaturalia. ♥ Hauskaa oli, vaikka tuntui, ettei juuri mitään ehditty tehdä. Johtui varmaan siitä, että perjantaina lähinnä vain lajittelimme ja jaoimme mainoksia sekä katsoimme DUUDSONIT. ♥♥ Katsoiko kukaan muu neljännen tuotantokauden ensimmäistä jaksoa? :D Minä ainakin odotin sitä kuin kuuta nousevaa. ^-^ Kävimme lauantaina myös kaupungilla. Ostin itselleni uuden paidan, sellaisen siniruudullisen, voin laittaa kuvan siitä joskus, kun jaksan laittautua. Ostin myös siniset helmet ja sinisen "tissivyön". XD Jep jep, ei yhtään minun (entistä) tyyliäni, mutta ihan sama. Tykästyin noiden kolmen asusteen yhdistelmään, niin oli pakko ostaa. x) Sain myös kirpparilta poikien hupparin sekä sinisen paidan kirjoitusmerkkikoristuksilla, sekä ihanan T-paidan Lindexiltä. Siinä on perhosia ja se on melko värikäs. Koko vaan on liian iso (L), mutta XS olisi ollut liian pieni...

Tämä päivä meni sitten siinä, että katsoimme lisää Supernaturalia ja Anna neuvoi minulle erilaisia asukokonaisuuksia. Kiitos mussu, yritin kovasti painaa jotain mieleeni! ♥

Katsoimme lauantaina leffan Voitte suudella sulhasta. Ostin sen R-kioskilta kuvan ja takakansitekstin perusteella. Leffa kertoi palomies Larrysta, jonka vaimo oli kuollut kolme vuotta sitten. Hänellä on kaksi lasta, hieman poikamainen tyttö ja ehdottomasti tuleva homopoika. Palomiehen työ on tunnetusti vaarallista, joten Larry haluaa lapsensa henkivakuutuksensa edunsaajiksi siltä varalta, että hänelle käy jotain. Mutta matkaan tulee mutkia; Larry tarvitsisi virallisen kumppanin, muuten hänen lapsensa eivät järjestyisi edunsaajiksi. Koska Larrylla ei ole ketään naista kiikarissa, eikä hän usko kenenkään suostuvan kulissiavioliittoon, hän pyytää parasta ystäväänsä, palomies Chuckia apuun. Vastahakoisesti tämä suostuu valehomoavioliittoon molempien miesten ajatellessa, että heidän tarvitsisi vain siirtää Chuckin posti hetkeksi Larryn osoitteeseen ja se siitä. Mutta vakuutusyhtiö haluaa tarkistaa, etteivät miehet teeskentele olevansa homoja, ja lähettävät tarkastajan tekemään silloin tällöin yllätyshyökkäyksiä Larryn kotiin. Chuckin täytyisi siis muuttaa Larryn ja tämän lasten luo ja miesten pitäisi esittää rakastuneita vastanaineita, tai he joutuisivat suuriin vaikeuksiin. Mutta miten yhä kuolleen vaimonsa vaatteita säilyttävä yh-sinkkumies ja parhaimmillaan 16 naista 1,5 kuukauteen hoitava naistenmies voivat tai edes osaavat esittää homoja uskottavasti? Entä miten käy, kun miesten työkaverit alkavat piinata heitä heidän "homoutensa" takia?
Elokuva oli ihan ok. Homoilua oli tosin hieman liian vähän tällaisen homofanin makuun, sillä Larry ja Chuck eivät suudelleet kertaakaan (paitsi vahingossa pilalle menneissä otoksissa), vaikka tilaisuus oli kahdestikin. Onneksi elokuvassa nähtiin toisen parin homosuudelma ja muita homoja ja lesboja sekä se, kuinka homoja vastustava joukko hävisi homoille ja lesboille reilusti Chuckin mojautettua yhtä suunsoittajaa turpaan. Homoja puolustettiin ja jopa kehuttiin elokuvassa, joten plussaa siitä. Ja heterorakkauttakin leffasta löytyi, sillä Chuck ihastui tämän "homoparin" asioita hoitavaan asianajajaan... Suosittelen kaikille, paitsi homokammoisille. ;)

Huomenna alkaa työelämään tutustumisviikko, eli TET-viikko. Menen isäni työpaikalle Voimatelille (no Savon Voimalle oikeastaan...), koska en muualta paikkaa saanut. Eivät joko ottaneet tai joku oli ehtinyt jo ennen minua. Minua hirvittää jo valmiiksi, sillä siellä ei ole ilmeisesti muita minun ikäisiäni kuin yksi poika, jonka ehkä tunnen. Siis EHKÄ. Joten kauheasti seuraa hänestä tuskin on. Onneksi olen ainakin huomisen isäni matkassa, joten en joudu tekemään mitään tappotylsiä siivoushommia vaan saan istua autossa ja rämpiä metsässä. Ei sinänsä houkuttele, mutta siellä ei ole tuntemattomia ihmisiä (muistakaa ihmiskammoni...) ja kaipaan liikuntaa. Toivottavasti viikosta tulee parempi kuin luulen...

Erityiskiitokset Annalle jälleen mukavasta viikonlopusta sekä ihanista vaatevinkeistä ja suuuuresta avusta mainosten kanssa! ♥ Vaikka ei paljoa ehditty tehdäkään niin hauskaa oli silti. ;3 Ja suuuuret kiitokset myös siitä, että urheasti jaksoit pitää herkkulakkoasi yllä, vaikka minä ilkimys koko ajan mussutin jotain hyvää vieressä. :3 Tuollainen lakko vaatii sellaista tahdonvoimaa, jota minulta ei löydy. Jatka samaan malliin, muru~! ♥

Muuten, tuo tämän päivityksen kuva on otettu Tornion ja Haaparannan tullilta. Siihen sisältyy puujalkavitsi; infart = in fart = pierussa. Haha, naurattaa vallan mahdottomasti. No, ainakin uutena vuotena väsyneenä nauratti. ;D "Infart"han on siis ruotsia ja tarkoittaa sanakirjan mukaan "sisäänmenotietä". Kyllä siitäkin huumoria saa, varsinkin kun ajattelee (=muistaa), että ruotsalaiset ovat homoja... ;)

Bleed it out

Pitihän se meikäläisenkin blogi luoda, kun kaikilla muillakin tuntuu olevan. Ballelle kiitos kannustuksesta. :)

Mitähän mä tähän selittäisin...? Kaikkia varmaan kiinnostaa hirveesti, miten mun päivä on menny, mut kerron kuitenki. Aamulla oli pakkasta sellaset -25, joten, toista kertaa elämässäni, menin kouluun bussilla ja olin aiheuttaa bussikuskille hermoromahduksen maksamalla matkani mahdollisimman pienillä kolikoilla. Ei sillä ukolla tosin kiire näyttänyt olevan, rauhallisesti laskeskeli viisisenttisiä ja tihrusteli kymmen-, kakskyt- ja viiskytsenttisiä oikein läheltä ja pitkään ja sanoi viimein, että siinä on kymmenen senttiä liian vähän. Olin laskenut rahat neljä kertaa, joten sanoin vain "Kyllä mä olin laskevinani, että siinä on...". Viimein, pysäkillä tuhlattujen parin minuutin jälkeen, se tulosti mulle kuitin ja livahdin peremmälle etsimään paikkaa. Ja koska oon melkein viimenen, joka bussiin nousee, olin suorastaan onnekas, että löysin paikan.

Koulussa meni niinku ennenkin. Se on vaan niin vanha ja pas... öhm, surkea paikka, eikä kukaan osaa vääntää siellä LÄMPÖÄ ISOMMALLE, joten hytistiin kaikki sitten viiskytluvun koulurakennukseen kahlittuina seittemän tuntia. Saatiin kuulla, et ens tiistaina on kemiasta koe. Ah, ihana laskeutuminen arkeen joululomalta. <3 Onneks oli sentään mun oma Jaakoppi (=Jacob Black) Janne lämmittämässä. ;D

Koulun jälkeen meinasin myöhästyy bussista, mut juosten ehdin kuitenkin. Kerkesinpä vielä kaivella lompakkonikin laukusta, kun bussikuski selin minuun viittoili viereiseltä laiturilta ajamaan lähteneelle bussikuskille vitsaillen ja rannekelloaan näyttäen, että tämä oli ilmeisesti myöhässä aikataulusta. Pienet rahat loppuivat aamulla kuskin helpotukseksi (vaikka eri kuski olikin), joten maksoin euron ja kahden euron kolikoilla niin, että sain kymmenen senttiä takaisin. Ja tietenkin heitin sen kymmensenttisen bussin lattialle. Ääh, what ever. Poimin kolikon ja liukastelin etupenkille istumaan. Ja heti tekstaamaan päivän kuulumisia serkulleni Tatille (=Anna). Ja niin oli koulupäivä jälleen pulkassa.

Saa nähdä millainen keli on huomenna. Aika varmaan menen taas bussilla, en jaksa pyöräillä ja ihastuin bussin helppouteen. <3 Vaikka joudunkin olemaan sosiaalisessa kanssakäymisessä bussikuskin kanssa (olen nimittäin niin ujo, että lähes kuolen sellaisissa tilanteissa) ja vaikka bussi aamuisin onkin täpöten täynnä (kammoan myös suuria ihmisjoukkoja, mikä ei varmaan yllätä...), on se silti pyöräilyä ja kävelyä parempi vaihtoehto.

Pitää alkaa raahautua kohti suihkua ja sitten vähitellen nukkumaan. Sitä ennen pitäis tosin jaksaa tehä matikanläksyt, saa nähä tuleeko niistä mitään, kun en jaksa (taaskaan) keskittyä...

Niin, ja hyvää uutta vuotta kaikille näin jälkeenpäin! Toi kuva on otettu Torniosta, polttivat siellä tollasen 2010-kyltin, kuten myös parinsadan metrin päässä Haaparannan puolella Ruotsin aikaan. :)