Gee

Se on kevät, ihmiset. Kevät!

Rakastan kevättä. Koko pitkän talven sitä vain synkistelee ja kärvistelee pakkasissa, mutta kun kevät tulee ja aurinko alkaa paistaa, kaikki näyttää valoisammalta. Asioita jaksaa tehdä paremmin, kaikkeen saa uutta puhtia ja päivä pitenee jatkuvasti (tai kuten näsäviisas isäni sanoo, päivä ei pitene, vaan on vain valoisaa pidempään : D). Paksut, ikävät talvivaatteet saa vaihtaa kevyempiin ja on ihanaa kävellä asfaltilla (kaupunkilaislikka...) lumen, loskan ja jään sijaan. Kevät, baby~! ♥

Tekisi mieli kuvailla jotain, vaikka kaunista, keväistä ilmaa, mutta Sussu ryösti kameransa kuviksen lopputyötään varten. Joten jälleen päivitys ilman kunnon kuvia. Sori. 8( [Sussua saa vapaasti syyttää >8D]

Pääsiäisloma alkoi juuri ja myös se vaikuttaa siihen, että olen jotenkin erityisen hyvällä tuulella tänään. Hyvä (mutta stressaava D:) viikko takana, kirjallisen ilmaisutaidon suurtyö palautettu, aikaa vain olla ja chillailla. ;)

Se kirjallisen ilmaisutaidon suurtyö ärsyttää minua. 8( Aluksi teksti oli hyvää ja sitä oli kiva kirjoittaa, mutta vähitellen inspiraatio muuttui stressiksi ja homma pakkopullaksi. Deadline lähestyi ja pelkäsin, ehdinkö kirjoittaa tarinaani ajoissa loppuun. No okei, siitä olisi ehkä voinut tehdä hieman lyhyemmän kuin reilut 70 sivua, mutta juoni oli selvä ja sitä oli vaikea alkaa lyhentämään... (Olipa hupaisaa tulostaa se koulun laskuun... :''D)

Teidän kiusaksenne laitan tähän pätkät tekstistä, jotta näette, millainen ero alulla ja lopulla on. Minä huomaan eron selvästi, en tiedä teistä. Varokaa spoilereita... -___-' (Voitte vapaasti skipata seuraavat pätkät yli...)

Näin se siis alkaa:

Jesse laskeutui alas bussista ja katseli ympärilleen autiossa risteyksessä. Pöllyävää, hiekkaista tietä reunustivat suuret, vihreät puut, joiden takana näkyi harvapuista metsikköä. Kauempana siinsi joitakin vuoria ja kukkuloita. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lämpötila keikkui + 28 asteen tienoilla ja hiki virtasi. Jessen takana bussi sulki ovensa ja kaasutti tiehensä nostattaen ilmaan pölypilven, joka sai Jessen yskimään. Poika paransi selässään olevan reppunsa asentoa ja lähti sitten astelemaan päätieltä haarautuvaa, hiekkaista sivutietä pitkin eteenpäin.
Risteyksessä olleen viitan mukaan Black Moraan oli enää viisi kilometriä, jos se haalistunut numero oli edes ollut vitonen. Jesse kirosi hajoamispisteessä olevia tennareitaan ja päätti hommata uudet kengät heti pikkukaupunkiin päästyään. Lämmin ilma poltti kurkussa ja hiekka pani yskimään. Lähimailla ei näkynyt muuta eloa kuin muutama lintu silloin tällöin. Kuivuudesta huolimatta tien reunassa kasvavat puut olivat suuria ja vihreitä...

Ja tässä pätkä loppupuolelta tarinaa:

Jesse teki, kuten herra Stephens käski, ja lepäsi lauantain. Sunnuntaiaamuna hänen kuumeensa oli poissa ja hampaita kiristellen lääkäri Stephens antoi Jesselle luvan treenata tänään.
”Mutta ei ylisuorituksia”, herra Stephens varoitti, kun he tekivät lähtöä miehen luota ennen kuin kello oli edes kymmentä. ”Jos alkaa heikottaa, lopetat oitis. Saat nimittäin olla varma, että jos pyörryt, en tuo sinua takaisin.”
”Joo joo”, Jesse vakuutteli kenkiään jalkoihinsa laittaessaan. Sitten hän sieppasi kypäränsä lattialta, laittoi sen päähänsä ja ryntäsi ulos ulko-ovesta lähes kompastuen kuistin portaissa. Herra Stephens seurasi häntä rauhallisesti kädet taskuissa ja kaunista aamuista taivasta katsellen. Jesse haki pyöränsä talon kulman takaa ja miehet menivät herra Stephensin lava-autolle. Pieni, kevyt pyörä nostettiin sen lavalle kyljelleen viltin päälle, jottei se naarmuuntuisi, ja köytettiin kiinni. Sitten he kiipesivät ohjaamoon ja kaasuttivat pois pihasta.

Alussa kerronta on tarkkaa, kuten kuvailukin. Lopussa se, että minulle tuli kiire, näkyy paitsi kuvailun vähyydessä, myös päivien hyppimisessä. Ei tarina tosin paljoa olisi pidentynyt, jos olisin jaksanut ja ehtinyt kirjoittaa enemmän, mutta hieman kuitenkin. No mutta, se siitä. Tarina on palautettu (noin kahden sentin pinkka papereita ilmaisutaidon opettajan lokeroon = PALJON paperia) ja urakka ohi. Sitten nenä kohti uutta tarinaa. ;)

Niin, nyt kun puhutaan tarinoista... Haluan ideoita blogistooriini, johon sain kannatusta peräti yhdeltä henkilöltä. Wohoo. x) Ideoita, please? Päähenkilö, juonikuvio(ita), tapahtuma-aika ja/tai -paikka...? Kertokaa jotain, edes yhden valmiin osan avulla on helpompi alkaa kirjoittaa tarinaa. :D

Njaah, pian Sussumussu tulee skootterillaan meille (jos selviää hengissä kaupungin halki) ja sitten hän käyttää minua kaupassa (jos luotan hänen ajotaitoihinsa tarpeeksi ^-^''). Ostan suklaata ja leivon/leivomme suklaakeksejä. Nom nom. ♥

Hyvää aprillipäivää, ihmiset! Ja vakuutan, tässä merkinnässä ei ollut yhtään pilaa. Olen huono sellaisissa. XD