Linkin Park - Leave Out All The Rest (+ video)
I'm strong on the surface
Not all the way through
I've never been perfect
But neither have you
So if you're asking me
I want you to know
When my time comes
Forget the wrong that I've done
Help me leave behind some
Reasons to be missed
Don't resent me
And when you're feeling empty
Keep me in your memory
Leave out all the rest
Leave out all the rest
Forgetting
All the hurt inside
You've learned to hide so well
Pretending
Someone else can come and save me from myself
I can't be who you are
Nyt on ikävä. Niin helvetin kova ikävä. Ekaks mä sanon, että tää angstipalloilu johtuu siitä, että yks mun elämän tärkeimmistä ihmisistä löi oven kiinni mun nenäni edestä. Ei oo menny päivääkään, oikeesti päivääkään etten ois häntä ajatellu. Ekat neljä yötä tapahtuneen jälkeen näin aina hänestä unta. Sen jälkeen en kertaakaan. Mutta ajattelen häntä sitäkin enemmän.En oo kuitenkaan osannu itkee sen takia yhtään. Silmät on kostunu pari kertaa ja ääni värähti, kun hänen kanssaan tekemääni hauskaa asiaa tarkoittaen sanoin "Mutta en enää.". Sillon oli itku lähellä. Mutta mä en vaan saa puristettua kyyneleitä ulos. Johtuuko se nyt sitten homeen tmv. takia kuivuvista silmistäni vai mistä. Rintaa puristaa, paniikkikohtaukset meinaa ottaa sillon tälllön vallan ja olo on kurja, mutta ei itketä.
Sitten luin tämän seuraavan pätkän. Se on wempu-nimimerkillä Naruto.fi-osoitteessa majailleen käyttäjän kirjoittamasta ficistä. Ei tarvitse ymmärtää juonta tai hahmoja tai mitään, pelkästään suomen kieltä. Mutta jos pelkäätte armottomasti homoja, jättäkää väliin, tai kuvitelkaa hahmot heteroiksi (joo, ne on poikia molemmat).
Sasuke hätkähti, kun tunsi Naruton halaavan itseään tiukasti. Hän kuuli tämän nyyhkyttävän holtittomasti hänen paljasta olkapäätään vasten ja lämmin kosteus alkoi valua pitkin hänen rintaansa. Naruto itki. Poika todellakin itki.
'Meninkö minä liian pitkälle?' hän ajatteli, kun paha olo alkoi pyöriä hänen sisällään. Hän seisoi jäykkänä ja typertyneenä Naruton otteessa tietämättä mitä pitäisi tehdä.
Naruton nyyhkytykset lakkasivat hetkeksi, kun tämä vetäisi pinnallisesti henkeä ja niiskautti. Sasukesta tuntui hirveältä. Hän ei keksinyt mitään muuta ratkaisua tilanteeseen, kuin halata poikaa takaisin. Hän ympäröi Naruton omilla käsillään ja puristi tämän hellästi itseään vasten. Varovasti hän kuiskasi tämän korvaan:
”Noniin, ei mitään hätää. Minä olen tässä.”
Naruton nyyhkytykset vähenivät ja lopulta lakkasivat. Sasuke vain piteli lujasti kiinni, eikä keksinyt enää mitään muuta sanottavaa. Naruto seisoi aivan liikkumatta hetken ja kohotti sitten kasvonsa Sasuken olkapäästä. Tummahiuksisen lämpö häntä vasten oli rauhoittava ja turvallinen. Siitä huolimatta hän irrotti otteensa Sasukesta ja niiskautti vielä kerran. Narutoa nolotti. Miten hän olikaan menettänyt itsehillintänsä niin pahasti.
'Helvetti, nyt Sasuke pitää minua jonain säälittävänä itkupillinä', hän ajatteli ja otti askeleen taaksepäin. Sasuken ote hänen ympärillään ei kuitenkaan hellittänyt, vaan tämä kiskaisi Naruton takaisin lähelleen.
”Anteeksi”, Sasuke sanoi hiljaa ja painoi otsansa Naruton hartialle. Kun Naruto ei voinut tilanteesta päästä poiskaan, hän päätti sitten nauttia siitä ja kietoi kätensä uudestaan Sasuken ympärille. Sileä, lämmin iho hänen omaansa vasten, Sasuken rauhallinen hengitys ja hitaasti kohoileva rintakehä saivat viimeisenkin paniikin rippeen katoamaan Narutosta.
Mä olen ollut tuossa. Mä olin avuton Naruto, olen ollut useastikin. Ja tämä ystäväni, hän oli Sasuke. Liian usein hän oli Sasuken roolissa, lohdutti minua. Erehdyin kuvittelemaan tuon kohdan liian tarkasti päässäni, paljaan, miehekkään, hieman luisevankin olkapään, lämpimän ihon omaa viileää ihoani vasten, rauhoittavat kädet ympärilläni, kohoilevan rintakehän, lohduttavat sanat...
Mä niin kaipaan niitä hetkiä. En sitä paniikin tunnetta tai pahaa oloa, vaan sitä, kun joku, kun hän lohduttaa. Haaveilin halaavani häntä, voi, kuinka hyvältä se tuntuisikaan! Itku pääsisi varmasti, se olisi niin ihanaa.
Sitten tajusin, että vaikka olen elätellyt toiveita siitä, että hän tulisi takaisin, ei hän välttämättä tule. Uskottelen itselleni, että "äh, kyllä hän leppyy", jotta en painuisi pohjalle. Mutta se on vain harhaa. Oikeassa maailmassa on todennäköisempää, ettei hän tule takaisin.
Tämä sai silmäni kostumaan, itse asiassa juuri ennen kuin rupesin kirjoittamaan tätä. Mä antaisin mitä vaan, että saisin hänet takaisin. Oikeesti mitä vaan. Tai että edes saisin tietää, miksi hän pisti välit poikki. Johtuko se minusta? Ihan varmasti johtui. Jos mä vaan voisin mennä ajassa taaksepäin ja korjata kaikki virheet, sanoa olevani pahoillani...
Mä ajattelin purkaa tän tänne, ettei mun pidennetty viikonloppu menis pilalle. Nyt mua itkettää vielä enemmän, mutta kyyneleitä ei vain tule. Ehkä mun täytyy vain luovuttaa ja jatkaa D.N.Angelin katsomista, jotta saan ajatukset muualle. Hah, oon ehtiny tänään jo ajatella sitäkin, miten voisin hänelle selittää tuosta sarjasta, miten siinä on selkeitä homoviittauksia. Hän on ainoa, joka ymmärtää, ymmärsi, homojuttujani ja homofanitustani oikeasti. Kai mun täytyy nekin jutut pitää nyt vaan sisälläni, patoutua kuin ennen vanhaan. Tukkeutua kuin meidän kylpyhuoneen viemäri ja pitää verhoja ikkunani edessä yötä päivää, kuten oikeassakin elämässä.
Rakas joulupukki,
muistatko mut?
Jaana täällä taas.
Ei se mitään jos et muista.
Kunhan muistaisit vaan mun toiveen.
Että tuothan hänet takaisin?
Tai kerrothan terveiseni,
että odotan yhä.
Tahtoisin edes tietää
miksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Hit Me Baby One More Time! ♥