Avril Lavigne - What The Hell
Oikeestaan mä oon melko vasta tutustunu tähän biisiin, enkä oo koskaan vielä kuunnellu tätä ollessani vihanen, joten en nyt tiiä onko tää oikee valinta tähän, mut biisin nimi ja sanat (varsinki kertosäkeessä) osuu ja uppoaa. Enkä mä yleensäkään kuuntele musiikkia ollessani vihanen, tai jos kuuntelen niin se on jotain mikä soi kovaa ja isolla bassolla, ja tämähän on aikalailla sellainen biisi.
Huh, taas oli pitkä päivitystauko (syytän lomaviikkoa!!), mutta Ballen suorastaan alkaessa murista mulle oli pakko tulla päivittämään. ;D Ei mulla oikein mitään päivittämistä ole, kun ei mun tylsässä elämässäni tapahdu oikein mitään... >:/ No, kerronpa paketista, jonka tänään sain! Se oli niin valtava hirviö, että työllä ja tuskalla sain sen revittyä postilaatikkomme syövereistä. Koko operaation ajan toivoin hartaasti (kuten aina...), että paketti olisi minulle, ja minun nimenihän siinä lukee! ♥
Ainoo, mitä mulle tuli mieleen siitä, mitä tuo paketti vois sisältää, oli mun ajat sitten tilaamat yaoi-pokkarit, mutta ei kai pari mangapokkaria noin suurta laatikkoo tarviis...? o.O Kiireellä revin paketin auki ja mietin, oonko taas osallistunu johonkin random-kilpailuun ja voittanu jotain ihQ Disney:n Hannah Montana -kamaa tai liput Muumimaailmaan, mutta ei...
Periaatteessa itse olen tämän tilannut, mutten enää edes muistanut koko laukkua! Kyseessähän on/oli siis Jenkin "osta viisi purkkapussia, lähetä niiden arvomerkit ja saat haluamasi keräilytavaran" -kampanja. Luulin jo viikkoja sitten, että kun ei laukkua ala kuuua, niin joko a, siinä oli jokin virhe että vain viidellä merkillä saa "pääpalkinnon" (?) eli laukun, kun samalla määrällä sai t-paitoja ja muuta turhaa krääsää tai b, merkkini ovat hukkuneet "tilaukseni" yhteydessä eikä laukkua tulisi. Mutta kappas, tässähän se on, kuukausia myöhässä mutta juuri ajoissa. :D Se on kooltaan noin 35 x 30 x 10 cm, eli ihan hyvänkokoinen laukku. 8) Niin joo, laukkujahan kun mulla ei tarpeeksi jo ole... *köh*
Asiasta alushousuihin (o___o''), alan vähitellen päästä eroon writer's blockistani, joka on vaivannut minua jo melkein vuoden. En ole pystynyt oikein kirjoittamaan mitään, valkea paperi (tai tässä tapauksessa Wordin sivu) edessäni on huutanut minulle päin naamaa, että "ala nyt samperi rustata jotain p*skaa!" ja kirjoittaminen on muutenkin tuntunut liikaa velvollisuudelta. Olin unohtanut, että kirjoitan siksi, koska pidän siitä, en siksi, että sitä odotetaan minulta. Jos minua ei huvita kirjoittaa, ei minun ole mikään pakko tehdä niin. Kirjailijaksi tuleminen on haaveeni, ei tavoitteeni. Tietenkin se on tavallaan myös tavoitteeni, mutta se tarkoittaisi sitä, että minun olisi väkisin kirjoitettava jatkuvasti, harjoiteltava ahkerasti päivittäin ja suunniteltava tulevaa kirjaani jo nyt luoden raakaversioita ja kirjoittaen erilaisia kohtauksia ja ideoita ylös. Ei ei ei, stop tähän paikkaan! komensin itseäni, kun meno alkoi olla sellaista, että savu tuli korvista. Jarrutin tahtia ja palasin juurilleni. Muistan, miten lapsena kirjoitin juuri silloin kun halusin, juuri siitä mistä halusin ja lähinnä itselleni. Ei siihen aikaan tarinoitani kukaan edes lukenut, mikä oli hyvä. Ei ollut suorituspaineita tai niskaanpuuskuttamista. Lisäksi muistin, että luin pienenä enemmän.
En ole ehtinyt viimeaikoina lukea muuta kuin satunnaisesti japanilaisia sarjakuvia. Pienenä olin (kuulemma, itsehän en myönnä mitään...) jatkuvasti nenä kiinni kirjassa. Kirjoista sain loistavan mielikuvitukseni, upeimmat kielelliset koukeroni, hyvän oikeinkirjoitustaidon ja lähes kaiken, josta nykyään olen ylpeä. Olen lukenut erilaisista hahmoista, erilaisista elämistä, erilaisista ongelmista ja ratkaisuista. Kirjoista olen saanut ravintoni aivoni taiteelliselle osiolle. Ja kirjoja tarvitsisin sen osion elvyttämiseen. Pakotin siis itseni kahlaamaan läpi Tatilta lainaamani kauhistuksen, Stephenie Meyerin kuuluisan Twilight-sarjan kolmannen osan, Epäilyksen. Jacob Black helpotti urakkaani ja viimein sain aloitettua sarjan neljännen osan, yli 600-sivuisen hirviön, Aamunkoin. Ja se oli menoa.
En muista milloin viimeksi olisin lukenut niin, että kello kolme aamuyölläkään en olisi malttanut lopettaa lukemista, vaikka olin edelliset kuusi tuntia kahlannut saman kirjan sivuja innokkaasti läpi. Syöminen tapahtui kirjan ääressä ja kaiken vapaa-ajan mietin vain kirjan tapahtumia, juonta, kohtauksia, hahmoja ja tunsin riemukseni, miten aivoni alkoivat virkistyä. Erilaisia juonenpätkiä soljui aivopoimujeni läpi kuin pieniä puroja, joista osa sai lisää vettä ja niistä kasvoi jokia, jotka vain odottivat pääsevänsä kastelemaan läppärini. Ikävä kyllä en ole saanut paljon paperille, mutta olen niin iloinen, että nyt, kun vain lasken sormeni näppäimille ja pakotan ensimmäiset lauseet ulos, loput tulevat kuin korvastani olisi poistettu tulppa ja joet valuisivat vapaina ulos. Nautin lukemisesta, nautin kirjoittamisesta, nautin kaikesta! No ei sentään, aamuherätykset ja maksalaatikko ovat edelleen yhtä kamalia kuin ennenkin... ;D
Muistutan teitä vielä siitä, että VIHAAN tätä sarjaa enkä tykkää lukea (hetero)romantiikkaa. Ja sitähän tässä sarjassa ja varsinkin tässä kirjassa riittää. Tosin, tämän kirjan "romantiikka" taisi mennä kyllä enemmänkin pornon puolelle, mikä lähinnä inhotuksen ja kauhistuksen sijaan vain huvitti ja innosti minua.
Varoitus, jos ette halua spoilereita, älkää tutkiko seuraavia kuvia sen tarkemmin! Ne sisältävät muutamia suosikkikohtiani Aamunkoista. :3 En viitsinyt kuvata koko 1/3 kirjasta, eli Jacobin osaa... ;DD (Ja Tatti, jolta kirjan lainasin, sanoi, että Jacobia tulisi niin paljon, että jopa minä ehtisin siihen kyllästyä... PYH JA PAH, sanon minä! Sehän loppui kesken juuri, kun se pääsi kunnolla alkuun...! ;o)
Tuohon nuoruuden lukuinnostukseen liittyen esittelen itselleni tärkeimmän kirjasarjan. Ei se näin vanhempana enää kovin erikoinen tasoltaan ole, ja edellisestä kirjastakin on vierähtänyt... kauhistus, yli kuusi vuotta! Mutta se on ensimmäinen pitkä, tasokas ja "oikea" lukemani sarja, ja se on opettanut minulle eniten. Nimittäin Carolyn Keenen sarja Neiti Etsivä. Kukapa tyttö ei olisi Paulaan, Bessiin ja Georgeen tutustunut jossain vaiheessa elämäänsä? Omistan itse vain neljä Nancy Drew -kirjaa, mutta olen tosiaan lukenut suunnilleen koko sarjan, ellei muutama ole sattunut jäämään välistä. Melko hyvin, sanoisin, onhan kirjoja tietääkseni jo vähän yli sata.
Tästä pääsenkin tappamaan teitä tylsyyteen pienellä kuvaspämmillä, nimittäin esittelen nyt omistamieni kirjojen joukosta suosikkini. Muutamia lempikirjojani, kuten Henrik Wileniuksen Saranapuolelta sekä, no joo, yllämainittu Aamunkoi, en voi tähän laittaa, koska en niitä omista, mutta kyllä näitä silti riittää.
Entiset Salkkarit kunniaan! ♥ Kallen ja Kuisman kaunis suhde, aww. :'3
Isä-poika -suhteet iskevät minuun kuin kirves kalloon. :D Kaikki FMA-fanithan tietävät, että jotain tällaista Edin ja Royn välillä on, ja tässä kirjassa se korostuu... ;)
Lempi yaoi-sarjani. ♥ Harmi, ettei minulla ole ykkösosaa vielä, vain tämä kakkonen sekä kolmonen... ;<
Synttärilahjani. Luin sitä ennen Antin keikkaa ja opin siitä paljon uutta. :3
Joululahja rakkaalta mummoltani. Paljon söpöjä ohjeita, harmi etten ole ehtinyt toteuttaa vielä yhtäkään...
Kirjahyllyni helmi. Meni aikaa, että sain tämän käsiini, sillä se oli loppu lähes kaikista nettikaupoista. En ole lukenut sitä uudelleen sen jälkeen, kun sen ensimmäisen kerran luin, sillä haluan yrittää unohtaa sen mahdollisimman hyvin. Nautin siitä nimittäin sen palapelimaisuuden takia. Suosittelen lämpimästi!
Lopuksi kaikkea randomia, olkaa hyvät.
Ballen synttärilahja. Nyt jo harmaantumassa kovasta käytöstä. Kolme kuukautta ja yksi päivä...! ♥
Uusi hius, näkyy vähän huonosti. Toinen puoli musta (vähitellen ruskea...), toinen vaalea.
Taustakuvani... ;)
