Pokerface

Wääh, väsyttää ja ulkona sataa vaan vettä. T__T Ja pitäisi lukea kokeisiin ja tehdä läksyt ja siivota huone ja ja ja... Kysymys kuuluukin, miksi minä notkun koneella ja etenkin bloggerissa?

No jaa, tulin kertomaan teille viimeaikaisia tapahtumia. Lauantaina oli tarkoitukseni lähteä Kuopioon shoppailemaan, mutta suunnitelma kaatui äitini uppiniskaisuuden ja huonon sään takia. Siksi kiertelimmekin Iisalmen pikkukaupoissa. Sain itselleni kevätjuhla-asun, eli vihreäharmaavalkomustaruudullisen mekon, 3/4-hihaisen paidan ja mustavalkoiset tennarit. Kyllä vain, olen päättäjäisissäni tennareilla, ja olen aivan täpinöissäni. ♥ Lisäksi ostin (no ostatin äidilläni :'D) uudet farkut, sillä melkein kaikki entiset ovat liian isoja. ^-^

Suunnilleen tältä siis näytän kevätjuhlassa:

Mekko (29,90€, Seppälä)
Paita (12,90€, Seppälä)
Tennarit (12,90€, Prisma)

Sunnuntaina kävimme pitkästä aikaa mummon ja ukin luona. :) Luoja, viimeksi näin heitä joskus joulun aikoihin... o____o' Minun ideani tämäkin vierailu oli, ja juuri tuon pitkän aikavälin takia. :D

Jessus, sisään mummon ja ukin rivitalokaksioon astuessamme mietin, miten tervehtiä heitä. Riisuimme ulkovaatteet ja mummoni ihmetteli lyhyitä hiuksiani (tajusin hänen nähneen minut pitkähiuksisena viimeksi, ja kiittelin onneani, ettei hän ehtinyt nähdä sinisiä hiuksiani...) ja sieppasi minut sitten halaukseensa. Kylläpä hän olikin kutistunut, melkein kaksi päätä minua lyhyemmäksi hän oli muuttunut! ;D Menin olohuoneen puolelle ja mietin, miten ukkia tervehtisin. Kättelisinkö kenties? Sitten löin itseäni henkisesti; he ovat isovanhempiani, eivät sentään mitään valtion päämiehiä! Niinpä tyydyin vain istuutumaan sohvalle kuuntelemaan aikuisten keskustelua. Pitäisi todellakin vierailla heidän luonaan useammin. Tai yrittää muuttua enemmän sosiaaliseksi ja vähemmän ujoksi (ja vähemmän kohteliaaksi... >___<')...

Sain heiltä myöhästyneen synttärilahjan, meikkipussin, joka on ulkoa musta ja sisältä violetti ja siinä on peili, sekä Geisha-karkkilaatikon. ♥

Ukkini houkutteli minua tutustumaan heidän kirjahyllynsä sisältöön ja löysinkin sieltä pitkään kirjastosta etsimäni kirjan, jonka otin lainaan. Kirjahan on siis Leena Lehtolaisen "Ennen lähtöä". En spoilaa kamalasti, mutta kirjan alussa jokin homovihaajaporukka (?) murhaa julkihomon ja poliitikon, Petri Ilveskiven. Petrin puolison Tommi Laitisen jäädessä suremaan puolisoaan alkaa Maria Kallio, luonnollisesti, selvittää tapausta.

Perheellemme lähes legendaarisesta Kiuruveden Maxi Makasiinista sain Hello Kitty -saippuakuplia, joita sitten puhaltelin innoissani. ^-^

Sellainen oli minun tylsä viikonloppuni.

Tällä viikollamme koulussamme on pukuteemaviikko, ja eilen maanantaina teemana oli "mustavalkoinen". Minä pukeuduin kokonaan valkoiseen (mustavalkoisia tennareita lukuun ottamatta) ja Jaruka puolestaan kokonaan mustaan (mustavalkoisia tennareita lukuun ottamatta). Tuntui, että minä suorastaan loistin ulkona auringonpaisteessa kulkiessani. :'D Sussumussulle kiitos valkoisten farkkujen (?) lainaamisesta! ♥

Tänään ei ollut minun päiväni. Aloitanpas ihan alusta... *asettuu makaamaan ja ristii kädet vatsalleen kattoa tuijotellen* Minulla oli omituinen lapsuus. Asuin vanhempieni kanssa onnellisesti suuressa rivitalohuoneistossa... Ai ei näin alusta kuitenkaan? ;D
Koulu alkoi kymmeneltä ja äitini oli menossa iltavuoroon töihin. Hän olisi voinut viedä minut kouluun autolla kaupassa käydessään, mutta olisin joutunut kävelemään kotiin, koska bussikorttini oli loppunut edellisenä päivänä. Eikä hän suostunut maksamaan matkaa (2,90€). Lähdin siis pyörällä kouluun, ja koululla huomasin, etten löytänyt avaimiani mistään. Tein myös toisen havainnon, joka sai minut kalpenemaan: takkini vetoketjutasku, jossa tavallisesti avaimiani säilytin, oli auki. Voi per...! Siitä sitten vain opon tunnille ja pyytämään lupalappu saada lähteä etsimään niitä. Hiki hatussa poljin takaisin kotiinpäin tuloreittiäni ja lähellä kotiani olin ajaa ojaan tajutessani, että entäpä jos en ottanut avaimia alun alkaenkaan mukaani? Lähes ääneen kiroten ja samalla omalle tyhmyydelle virnuillen pyöräilin kotiin, menin sisälle vara-avaimella takaovesta, säikäytin äidin miesystävän puolikuoliaaksi ja, tällä kertaa kirosin ääneen, löysin avaimet eteisen pöydältä. Äitini sattui sopivasti tulemaan silloin kaupasta kotiin ja nakkasi minut kouluun. Sainpahan lintsata ensimmäisen tunnin. XD Ja sekä äidille että opolle sanoin, ettää avaimet löytyivät kävelytieltä, läheltä kotiani. En taatusti kerro heille noloa totuutta, että paniikki oli turha ja olin vain unohtanut ne kotiin!
Jouduin sitten maksamaan paluumatkani, kun tulin bussilla kotiin. Laiskuus iski, enkä jaksanut enää pyöräillä toista yhteensä 7 kilometrin lenkkiä kouluun ja takaisin.
Ja nyt sataa. Räntää tällä hetkellä. Aivan p*ska ilma, sanon minä. Ja väsyttää.

Tänään minulla oli kerrankin jotain järkevää päälläni, joten päätin jakaa asukokonaisuuteni teidänkin kanssanne:

Kauluspaita (en muista mistä ostettu :D)
Happy Tree Friends -t-paita (Kreikan joku putiikki, hinta alle kympin...?)
Valkoinen toppi (Olisiko Seppälästä, hinta kympin pintaan)
Farkut (the new ones ♥ KappAhl, ehkä neljäkymppiä...?)

Pihallemme ilmestyi fasaaniuros, joten pakkohan siitäkin oli kuva ottaa... 8D

Loppuun hieman angstia, eli Tatin toivoma, kirjallisen ilmaisutaidon tunnilla kirjoittamani ja toivottavasti Iisalmen Sanomissa julkaistava runoni.

Perhonen

Ketään tahdo en satuttaa
En ketään loukata, suututtaa
Mä tahdon löytää ystävän
Joka etsii, löytää sisimmän
Sen mä koetan niin piilottaa
Sen vain harvat löytää saa
Mut kukaan ei etsi, ei tiedäkään
Ei uhraa ajatusta pientäkään
Kuin roskana maahan tallataan
Ja aina vain yli harpataan
Kuin en olis olemassakaan

Sitten sydän löytää toisen
Sielu kohtaa vertaisensa
Maan matonen löytää loisen
Ja kumpikin huomaa tajunneensa
Ettei ainoa maailmassa olekaan
Jota kukaan ei tahdo rakastaa
Kuinka se ajatus meidät valtaakaan
Kuinka johonkin tällaiseen voi uskaltaa
Mukaan lähteä ihan noin vain
Pelkkä seurankaipuu ohjenuoranain
Enkä edes varma oo tunteistain

Hän minua osaa arvostaa
Hän kehuu, hellii, rakastaa
Hän pitää hyvänä, mä tiedän sen
Että löysin ystävän ikuisen
Pian pelkään, riitä ei
Pelkkä ystävyys, sen himo vei
Pahoille teille sielun johdattaa
Ja mua alkaa niin pelottaa
Tätäkö halusin, niin kauan kaipasin?
Tätäkö kuin lähdevettä janosin?
Hänen himonsa mua alkaa hirvittää

Mä emmin, epäröin, pohdin niin
Kuinka kertoisin, puhuisin hälle
Hän hukuttaa mut helliin hetkiin
Ja antaudun hetkelle tälle
Elän päivän kerrallaan
Tunnista tuntiin raahaudun
Ja jatkuvasti mietin vaan
Että koska oikein paljastun
Etten tätä enää tahdokaan
Vain pientä leikkiä kaipasin
Kuin koiperhonen valoa yössä

Kun viimein tein sen päätöksen
Kun viimein sanoa uskalsin
Koin itsessäni suuren muutoksen
Joka sisimmässäni odotti vain
Milloin on aika puhjeta kukkaan
Koska oikea elämä voi alkaa
Vaikka tätä en ehkä tahtonutkaan
En voi sanoa, että kaduttaa
Oikein tein, tiedän sen
Hänkin ymmärsi mun ahdistuksen
Silti olen maailman kamalin ihminen

Yksin seison, katselen
Maailmaa kaunista ihailen
Kevät on tullut, sen haistaa jälleen
Voi antaa vapauden sisimmälleen
Se lentoon lähtee, taivaalle karkaa
Ja voi silloin sitä ihmisparkaa
Joka sitä kerran yritti tavoittaa
Ja edelleen sen perään himoiten tuijottaa
Mutta kiinni ei kevään perhosta saa
Kun koiperhoselle viimein aurinko paistaa
Ja me tunnemme elävämme

Että sellainen... Mitäs piditte? :)

Blogistooriinkin pitäisi varmaan saada jatkoa... ;D

2. luku: Oh my

"Yrittäjänä tarvitaan pitkiä hermoja, hyvää muistia, yritteliäisyyttä ja hieman luovuuttakin!" lähempänä viittäkymmentä oleva, yli-innokas nainen, joka myös yläasteen oppilaanohjaaja Kauhasena tunnettiin, hihkaisi ja huitaisi kädellään elehtien puheensa mukana kuin kapellimestari orkesterinsa edessä. Irina koomasi pulpetillaan tuijottaen tyhjällä katseellaan edessään istuvan Samin selkää. Häntä väsytti, nälkäkin kurni jo vatsassa ja hänestä opon tunnit olivat yhtä hyödyllisiä ja tarpeellisia kuin reikä kumisaappaassa. Yhteishaku oli ohi jo ajat sitten ja peruskoulu päättyisi reilun kuukauden kuluttua, joten miksi kuunnella tarinoita siitä, mihin muualle he olisivat voineet hakea, tai siitä, millaiseksi he eivät moneen vuoteen voisi tulla, kuten vaikkapa Kauhasen rakastamat yrittäjät.

Samassa Irinan horrostaminen kuitenkin keskeytettiin, kun katonrajassa oleva keskusradion kaiutin osoitti elonmerkkejä. Hetken rätinän ja kohinan jälkeen kimeä naisääni rykäisi ja aloitti puhumisen saaden Kauhasen vaikenemaan otsa rypistyen.

"Huomio, huomio, ja anteeksi oppituntien häirintä", ilmaisutaidon opettaja kimitti lähes korviaraastavalla äänellään. "Muistutan vain kesäteatterin työntekijähausta. Näyttelemään etsitään erityisesti yläasteikäisiä oppilaita, aiempaa kokemusta ei tarvita, vain riittävästi pitkiä hermoja, hyvää muistia, yrittelijäisyyttä ja ripaus luovuutta!"

Sami kääntyi virnistämään Irinalle ja nyökkäsi kohti luokan edessä kädet lanteillaan seisovaa Kauhasta, joka tuhahti nenäänsä nyrpistäen. Hän ja ilmaisutaidon opettaja Tikkanen eivät oikein tulleet juttuun.

"Lisäksi etsitään käsikirjoittaja-avustajia!" Tikkanen huudahti keskusradiosta saaden puoli luokkaa peittämään korvansa irvistellen. "Kaikki innokkaat, erityisesti kirjallisen ilmaisutaidon oppilaat, tarttukaa tilaisuuteen! Lisätiedot löytyvät ala-aulan ilmoitustaululta. Kiitos ja näkemiin!"

"Näkemiin vain itsellesi", Laura tuhahti Irinan vierestä.

"Niin, siis, mihinkäs minä jäinkään...?" Kauhanen alkoi kasata ajatuksiaan ja jatkoi paasaamista puolikuolleelle luokalle.

"Laura, kai aiot mennä käsikirjoittamaan niille jonkun kivan näytelmän?" Irina kysyi hiljaa. Laura virnisti ja näytti hänelle molempia peukkujaan myöntävän vastauksen merkiksi. Irina nyökkäsi, mietti hetken ja tökkäsi Samia selkään.

"Hei, huvittaisiko tienata ylimääräistä rahaa ja pitää vähän hauskaa?" hän kuiskasi pojalle. Tämä tutkaili häntä kummissaan.

"Täh?" poika kysyi viimein.

"Kesäteatteri."

Samin silmät laajenivat.

"Ei", hän tokaisi pitäen äänensä vain vaivoin Kauhasen innokasta ääntä hiljaisempana. "Ei ei ei!”

"Miksei?" Irina kysyi virnuillen. "Siitä tulisi kivaa.”

”Ei minusta ole näyttelemään!" Sami sanoi. "Menen täysin lukkoon yleisön edessä!"

"Ja paskat menet", Irina tuhahti. "Sinä jos kuka pystyt esiintymään suurellekin yleisölle. Ja kesäteatteria tulee katsomaan vain vanhoja mummoja ja pappoja. Jos mokaat vuorosanoissasi, eivät he huonokuuloisina edes kuule sitä!"

Samin ilme paljasti, ettei poika ollut vakuuttunut.

"En halua tuhlata kesälomaani sellaiseen", hän sanoi.

"Käydään edes vilkaisemassa ilmoitustaulua", Irina pyysi. Sami mietti hetken ja huokaisi sitten.

"Hyvä on."

Kello soi ja oppilaat nousivat ryminällä ylös lähteäkseen sateiseen kevätilmaan koulun ankealle pihalle jatkamaan koomaamistaan. Käytävillä kuhisi oppilaita ja opettajia, joita väistellen Irina lähti kiskomaan hieman vastahakoista Samia kolmannesta kerroksesta ensimmäiseen Lauran seuratessa heidän vanavedessään.

Chocolat

Heido~!

Kävin tasan viikko sitten kaksi yötä Pieksämäellä, aiemmin mainitsemassani Bakaconissa. Kivaa oli, cossini oli erittäin onnistunut ja hiukset täydelliset (kiitos Tiia ♥). Enkä tuhlannut edes kaikkia rahojani (mikä on sekä hyvä että huono asia... XD)! Majapaikassa, jossa nukuimme jonkinlaisessa juhlasalissa koko con-porukka, oli hieman kylmä, "meluisaa" ja koko yön silmääni paistoi käytävän valo, mutta muuten yllättävän kiva paikka se oli. :D Ja nukkumapaikkani kovuudesta saan syyttää vain itseäni, sillä luulin pärjääväni pelkällä makuupussilla... u____u'

Nyt, kun minulla viimein on kamera käytössäni, annan kerrankin kuvien puhua puolestani.

Ennakkotilaamalla Urumista pokkareita Bakaconiin ne sai tarjouksella 3 pokkaria/10€. Ostin yhteensä 12 pokkaria, ja hintaahan näille tuli siis 40 €. Ei paha, kun ajattelee, että esimerkiksi tuo MangaMessias olisi normaalisti jo yksin 9,90€. ;D

Ostin siis neljä tuollaista jännää juomaa (kertoo erittäin paljon, eikö? 8D) Manga Cafélta, Edward-figuurin ja Naruto-kalenterin Omoi:lta, pinssit ja t-paidat Genrewearilta ja ennakkotilaamani pokkarit Urumilta.

Tässä vielä yksittäiskuvat Naruto-kalenterista... Yhdellä sivulla on aina kaksi kuukautta. Oma suosikkini on ehdottomasti heinä-elokuun kuva. ♥ Se olikin tärkein syy, miksi ostin kalenterin... :D Lisäksi rakastan marras-joulukuun kuvaa. :3

Bakaconissa esiintyi Miyavin biisejä (ilmeisesti? Anteeksi tästä, en ole vielä kovin suuri Miyavi-fani...) esittävä FNZ Boiz, johon kuuluivat laulaja Jukio, kitaristi Mr. KA-BOOM sekä rumpali Chido. Jukio lauloi megafoniin, Mr. KA-BOOM viritteli kitaraansa kesken kappaleen ja Chido onnistui hajottamaan toisen rumpukapulansa, raukka. Sain nimmarit jokaiselta ja halasinkin heitä! ♥ Jukio on ihana! Ja hän nauroi ujolle tavalleni pyytää halia... T__T' Ja pahoittelen jos esim. nimet ovat väärin, katsoin ne IRC-Galleriasta!

Ostin Tatille tuliaiseksi hänen pyytämiään banaanipockyja, hänen ennakkotilaamansa pokkarit (Naruto 2 ja 3 sekä Salapoliisi Conan 42) ja niiden lisäksi Itachi-kirjanmerkin sekä nuo pinssit (Mario sieni, Seme ja Sano mua senseiks). n___n
Ostin Sussumussullekin tuliaisia, mutta annoin ne jo. x)

Tältä minä siis näytin conissa... Ohikulkijat katsoivat kummissaan, kun marssimme ympäri Pieksämäen keskustaa etsien pankkiautomaattia, ruokakauppaa sekä paikkaa, josta saamme ruokaa. XD

Sitten vielä pari random-kuvaa....:

Enempää kuvia en jaksa laittaa, koska en jaksa tapella tämän typerän p*skan kanssa. >___<'' Tällä kertaa en myöskään laita blogistooria, koska päivitys on muutenkin näin iso (eikä se ole tekosyy!!). ^_^ Nyt tämä sairastaja lähtee nukkumaan... Nähdään taas pian~!

Peace Sign

Vapaa perjantai-ilta, työt tehty (eli mainokset jaettu, tarkemmin sanottuna huomisen mainokset... 8''D), Teho-pullo vieressä ja sipsipussin loppu hyllyssä. Aah. ♥ Ja huomenna pääsee vielä Kuopioon shoppailemaan. :3 Metsästän sieltä keskikokoista "reissulaukkua" itselleni. Hakkaan itseäni henkisesti siitä hyvästä, etten ostanut sitä viimeksi, kun täydellisen löysin. Se on sellainen, um, no koosta en uskalla sanoa mitään, mutta ei mikään hehtaarilaukku, vähän kuin treenikassi, ja kuviona on mustaa/sähkonsinistä ruutua. Eli aivan täydellinen. ♥ Toivottavasti löydän sen vielä huomenna...

Mitäs muuta kertoisin? Kuvailemaan en ole päässyt, kun Sussulla on kamerani edelleen lainassa, mitään en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, koska paha writer's block on iskenyt minuun (lähinnä viime postauksessani kertomani kirjallisen ilmaisun suurtyön takia), mutta piirtänyt olen! :D Vaikka en osaa piirtää... Tänäänkin piirsin ruotsin tehtäväkirjaan ainakin neljä erilaista pupun kuvaa. ^-^ Ai että olen ylpeä itsestäni... XD

Viikon päästä on Bakacon, jonne tämä likka on lähdössä med Aasi ja JanneJaruka. Cossaan siellä Temaria Narutosta ja cossipuku on vielä hieman kesken... ^-^'' Punainen "vyö" pitäisi tehdä loppuun, sukkahousut pitäisi värkätä sellaisiksi puolilahkeiksi, kunhan ne tulevat postissa, violetti paita pitäisi tarkistaa, että se on oikeanlainen, kunhan sekin tulee, pitäisi odottaa, että Sussumussu tekee minulle hameen ja valkoisen "tuubitopin", hiukset värjätä noin puolen viikon päästä ja ostaa ainakin hiuspompuloita, ehkä myös hiuslakkaa, jotta saan hiukset oikeanlaisiksi. Mitäs muuta? Aah, asepussi takamukseen eli pussukka kännykälle ja rahoille pitäisi värkätä myös, kuten kengätkin (kangasta + varvassandaalien pohjat). Miten niin jätän kaiken muka aina viimetippaan...? x) No, tiistaina koululle ompelemaan aamukahdeksalta Janne-kunin kanssa, jos silloin saisin vaikkapa kengät ja "perspussin" tehtyä. Punaisen vyön yritän tehdä nyt viikonloppuna. YRITÄN. Ja sitä pussukkaa voisin kokeilla myös, jos uskallan ilman Jarukan apua. :P

Tein muuten syntiä tänään, kun ostin Arnoldsilta kinuskidonitsin. No kun teki niin pirusti mieli ja kahdesti ohi käveltiin... >___<''

Nyt ei kyllä inspaisi kirjoittaa blogistooria, mutta jos viivytän sen aloittamista pitkäänkin, käy vielä niin, etten aloita sitä koskaan. Ei olisi ensimmäinen kerta. Yritän siis nyt värkätä jonkinlaisen pienen alun tähän, repiä ideoita kylkiluiden välistä ja muovata niistä piparkakkuja.
Hyvät naiset ja herrat, blogistoorini alkaa tästä! Enjoy~!

1. luku: Vanilla


"Nyt maistuisi jäätelö."

"Mitäh?"

Irina käänsi katseensa viereisessä pulpetissa istuvaan, häntä tuijottavaan Lauraan ja virnisti.

"Vaniljapallo. Kaksi palloa, pehmeää vohvelia ja tahmaiset sormet."

"Nyt sinä olet ihan sekaisin..." Laura mutisi ja käänsi katseensa takaisin ruotsinkirjaansa, jota Irina tiesi tytön tuijottavan vain muodon vuoksi esittäen seuraavansa tekstiä, jota nauhalta tuleva, nenästä puhuva naisääni pälpätti luokan etuosasta. Irina pyöritteli kynää sormissaan ja katsoi sitten ulos vieressään olevasta ikkunasta. Ikkuna tosin oli niin korkealla, ettei hän nähnyt muuta kuin lähes pilvettömän, vaaleansinisen taivaan. Aurinko paistoi, se sulatti lunta suuriksi vesilätäköiksi ja alkoi jo lämmittää mukavasti. Oli huhtikuun alku, koulua jäljellä noin kaksi kuukautta ja sitten tämä peruskoulukidutus loppuisi. Irina huokaisi hiljaa ja kääntyi katsomaan ruotsinkirjaansa.

"Hur mår du? Du ser lite trött ut", naisääni sönkötti opettajan kirjoituspöydän kulmalta. Ruskeat polkkahiukset omistava, silmälasipäinen ruotsinopettaja istui pöytänsä takana ja kirjoitti jotain kasvoilleen jämähtänyt pieni hymy kasvoillaan. Mäkinen hymyili varmaan aina, osasikohan hän suuttua ollenkaan? Olihan hänellä kaksi lastakin, kuutos- ja kolmosluokkalaiset pojat. Luulisi sellaisen osaavan pitää kuria, mutta se kuri ei ainakaan ruotsintunneilla näkynyt. Se ei tosin Irinaa haitannut, miten hän olisi muka voinut keskustella ystäviensä kanssa kesken tunnin, jos opettaja hönkisi jatkuvasti niskaan?

"Du är säkert förklyd. Här får du en aspirin. Gå hem, drick något varmt och lägg dig." Jotain järkeä nauhalla puhuvan naisen puheissa oli. Kotiinmeno kuulosti Irinan korvissa nyt erittäin hyvältä, kuten myös se vaniljajäätelö. Viikonloppu edessä, tiedossa pelkkää rentoutumista ja laiskottelua.

"Katso Irina, piirsin nallekarhun pään", Irinan edessä, myöskin seinän vieressä istuva Sami kuiskasi kääntyen tyttöön päin. Irina katsoi ystävänsä kirjassa olevaa, yllättävän hyvin piirrettyä nallen päätä ja hymyili.

"Suloinen."

"Niinkö?" Sami kysyi selvästi mielissään ja kääntyi takaisin pulpettiinsa kumartuen sen ylle piirtääkseen lisää. Irina alkoi värittää lyijykynällään työkirjansa kulmaa ja vilkaisi kelloa. Enää kymmenen minuuttia.

"Jag har maginfluensa. Jag mår hemskt illa..."

Gee

Se on kevät, ihmiset. Kevät!

Rakastan kevättä. Koko pitkän talven sitä vain synkistelee ja kärvistelee pakkasissa, mutta kun kevät tulee ja aurinko alkaa paistaa, kaikki näyttää valoisammalta. Asioita jaksaa tehdä paremmin, kaikkeen saa uutta puhtia ja päivä pitenee jatkuvasti (tai kuten näsäviisas isäni sanoo, päivä ei pitene, vaan on vain valoisaa pidempään : D). Paksut, ikävät talvivaatteet saa vaihtaa kevyempiin ja on ihanaa kävellä asfaltilla (kaupunkilaislikka...) lumen, loskan ja jään sijaan. Kevät, baby~! ♥

Tekisi mieli kuvailla jotain, vaikka kaunista, keväistä ilmaa, mutta Sussu ryösti kameransa kuviksen lopputyötään varten. Joten jälleen päivitys ilman kunnon kuvia. Sori. 8( [Sussua saa vapaasti syyttää >8D]

Pääsiäisloma alkoi juuri ja myös se vaikuttaa siihen, että olen jotenkin erityisen hyvällä tuulella tänään. Hyvä (mutta stressaava D:) viikko takana, kirjallisen ilmaisutaidon suurtyö palautettu, aikaa vain olla ja chillailla. ;)

Se kirjallisen ilmaisutaidon suurtyö ärsyttää minua. 8( Aluksi teksti oli hyvää ja sitä oli kiva kirjoittaa, mutta vähitellen inspiraatio muuttui stressiksi ja homma pakkopullaksi. Deadline lähestyi ja pelkäsin, ehdinkö kirjoittaa tarinaani ajoissa loppuun. No okei, siitä olisi ehkä voinut tehdä hieman lyhyemmän kuin reilut 70 sivua, mutta juoni oli selvä ja sitä oli vaikea alkaa lyhentämään... (Olipa hupaisaa tulostaa se koulun laskuun... :''D)

Teidän kiusaksenne laitan tähän pätkät tekstistä, jotta näette, millainen ero alulla ja lopulla on. Minä huomaan eron selvästi, en tiedä teistä. Varokaa spoilereita... -___-' (Voitte vapaasti skipata seuraavat pätkät yli...)

Näin se siis alkaa:

Jesse laskeutui alas bussista ja katseli ympärilleen autiossa risteyksessä. Pöllyävää, hiekkaista tietä reunustivat suuret, vihreät puut, joiden takana näkyi harvapuista metsikköä. Kauempana siinsi joitakin vuoria ja kukkuloita. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lämpötila keikkui + 28 asteen tienoilla ja hiki virtasi. Jessen takana bussi sulki ovensa ja kaasutti tiehensä nostattaen ilmaan pölypilven, joka sai Jessen yskimään. Poika paransi selässään olevan reppunsa asentoa ja lähti sitten astelemaan päätieltä haarautuvaa, hiekkaista sivutietä pitkin eteenpäin.
Risteyksessä olleen viitan mukaan Black Moraan oli enää viisi kilometriä, jos se haalistunut numero oli edes ollut vitonen. Jesse kirosi hajoamispisteessä olevia tennareitaan ja päätti hommata uudet kengät heti pikkukaupunkiin päästyään. Lämmin ilma poltti kurkussa ja hiekka pani yskimään. Lähimailla ei näkynyt muuta eloa kuin muutama lintu silloin tällöin. Kuivuudesta huolimatta tien reunassa kasvavat puut olivat suuria ja vihreitä...

Ja tässä pätkä loppupuolelta tarinaa:

Jesse teki, kuten herra Stephens käski, ja lepäsi lauantain. Sunnuntaiaamuna hänen kuumeensa oli poissa ja hampaita kiristellen lääkäri Stephens antoi Jesselle luvan treenata tänään.
”Mutta ei ylisuorituksia”, herra Stephens varoitti, kun he tekivät lähtöä miehen luota ennen kuin kello oli edes kymmentä. ”Jos alkaa heikottaa, lopetat oitis. Saat nimittäin olla varma, että jos pyörryt, en tuo sinua takaisin.”
”Joo joo”, Jesse vakuutteli kenkiään jalkoihinsa laittaessaan. Sitten hän sieppasi kypäränsä lattialta, laittoi sen päähänsä ja ryntäsi ulos ulko-ovesta lähes kompastuen kuistin portaissa. Herra Stephens seurasi häntä rauhallisesti kädet taskuissa ja kaunista aamuista taivasta katsellen. Jesse haki pyöränsä talon kulman takaa ja miehet menivät herra Stephensin lava-autolle. Pieni, kevyt pyörä nostettiin sen lavalle kyljelleen viltin päälle, jottei se naarmuuntuisi, ja köytettiin kiinni. Sitten he kiipesivät ohjaamoon ja kaasuttivat pois pihasta.

Alussa kerronta on tarkkaa, kuten kuvailukin. Lopussa se, että minulle tuli kiire, näkyy paitsi kuvailun vähyydessä, myös päivien hyppimisessä. Ei tarina tosin paljoa olisi pidentynyt, jos olisin jaksanut ja ehtinyt kirjoittaa enemmän, mutta hieman kuitenkin. No mutta, se siitä. Tarina on palautettu (noin kahden sentin pinkka papereita ilmaisutaidon opettajan lokeroon = PALJON paperia) ja urakka ohi. Sitten nenä kohti uutta tarinaa. ;)

Niin, nyt kun puhutaan tarinoista... Haluan ideoita blogistooriini, johon sain kannatusta peräti yhdeltä henkilöltä. Wohoo. x) Ideoita, please? Päähenkilö, juonikuvio(ita), tapahtuma-aika ja/tai -paikka...? Kertokaa jotain, edes yhden valmiin osan avulla on helpompi alkaa kirjoittaa tarinaa. :D

Njaah, pian Sussumussu tulee skootterillaan meille (jos selviää hengissä kaupungin halki) ja sitten hän käyttää minua kaupassa (jos luotan hänen ajotaitoihinsa tarpeeksi ^-^''). Ostan suklaata ja leivon/leivomme suklaakeksejä. Nom nom. ♥

Hyvää aprillipäivää, ihmiset! Ja vakuutan, tässä merkinnässä ei ollut yhtään pilaa. Olen huono sellaisissa. XD