Yolanda Be Cool Vrs DCup - We No Speak Americano
Kattokaa toi videokin. :D Merlin on aivan mahtava sarja, johon olen rakastunut! Lauantai-iltaisin subilta klo 20.00, suosittelen. ;D Tässä on tää alkuperänenki video, sekin on hauska. xD
On se jännä, miten tuo kevätaurinko saa ihmisen ihan höperöksi. Minäkin kävin äsken ulkona vapaaehtoisesti, vaikka yleensä välttelen ulkoilmaa kuin ruttoa. Ja lenkillekin ajattelin tänään lähteä, jos Sussumussu saa raahauduttua Zip-koiruliininsa kanssa tänne. Eilenkin käytiin kävelyllä, puoltoista tuntia jalkojen tappamista. Jessus, ihan hullua! Mä olen nörtti (nörttitestin mukaan 44,22 %), ei mun pitäis harrastaa ulkoilua...
Nyt on pakko hehkuttaa vielä sitä, miten reilu viikko sitten kävin kuuntelemassa Antti Tuiskua Kuopiossa. Alla kuvat Antin nimmarista, jonka otin Antista kertovaan kirjaan, sekä julisteet, jotka sieltä sorruin ostamaan. Antista mulla ei oo kuvia, koska unohdin kameran... ;A;
Grr, hot~! ♡
Selasin tossa vanhoja postauksia ja mietin, et miksköhän nykyään on niin vaikee keksiä kirjotettavaa...? Ennen selitin kaikkee ihan tyhmääkin, mut tekstit ja merkinnät oli mielenkiintosia. Nyt jauhan p*skaa vaan sen takia kun on muka pakko kertoo teille, mitä mun tylsään elämääni kuuluu. o.O No, yritän ryhdistäytyä ja saada jotain järkevääkin tähän höpötettyä. : D
Ostin kirpparilta 2,5 eurolla. Se on aito, enkä olis ostanu sitä ellei se ois tosiaan ollu kirpparilta ja noin halpa.
Sain uudet kengät, kun entiset Linkin ihanuudet ovat jo niin hajalla, että molemmissa on reikä josta näkyy sukka läpi. Tosin näitä saan kuulemma alkaa käyttää vasta kun valkoiset osat eivät ole kurakelin takia niin pahasti vaarassa... Seppälä, 29,90 €
ps. TAAS Linkin vaatteita...
Tää koru vaan rupes puhuu mulle. ♡ Lindex, muistaakseni 4,95 €
Vaikka huoneeni on vielä vähän liian sotkuinen kuvattavaksi ja esiteltäväksi, ajattelin esitellä teille The Wall of Fame:ni. Siis seinä, jossa on kuvia minusta ja ystävistäni. Hubaa...
Vasemmalla Sussulta saamani joululahja, oikealla Ballelta saamani synttärilahja. Pyydän, älkää tarkastelko tuota vaaleanpunaista taulua sen tarkemmin, lapsuuskuvani ovat järkyttäviä... :'D
Isovelipuoleni tädiltä saatu, käsintehty enkeli, sekä minä ja Tatti Kuopiossa viime kesänä (?). :3
Kaveriporukkamme Sussun mökillä viime kesänä. ♡ Ja jälleen isovelipuoleni tädiltä saatu koriste, suloinen enkelilautanen. x3
Isäni Italiasta tuoma tuliainen sekä Sussu ja minä junassa odottamassa Kuopioon pääsyä. Loppujen lopuksi emme edes päässeet tuolla junalla mihinkään...
Janne ja minä Pieksämäen Bakaconissa viime keväänä. Minä cossasin (ensimmäistä kertaa elämässäni!!) Naruto-sarjan Temaria ja Janne saman sarjan Shikamarua. Oikealla satama-aiheinen taulu, jonka toin viime syksynä Kreikasta.
Joko kyllästyttää? Haukotuttaa niin että leuka naksuu? Silmäluomet painavat? Minulla ainakin, vaikka nukuin viime yönä 10,5 tuntia... Onneks huomenna on sentään vielä vapaapäivä! Rakastan kauppaoppilaitosta. :D
Viimeks puhuin taas siitä blogistoorin tyyppisestä. No, tässä on maistiaisia siitä. Pitäiskö minun jatkaa tätä, vai hylätä idea heti alkuunsa? Tarina ei jatku, jos en saa vähintään... KAHTA kommenttia sen puolesta! :D Että mainostakaas eteenpäin, lapsukaiset. ;)
HUOM! Ensimmäinen, Addlesin näkökulmasta kirjoitettu luku on k-15!!
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~
Chroms - Muuttujat
Addles Pumbryme
”Herra Radoweeb, mitä mieltä te olette tästä… ongelmasta, joka…”
Laiskalla painalluksella vaihdoin kanavaa.
”Useat chrom-vastaiset yhdistykset yrittävät saada läpi lakia, jossa…”
Kanavan vaihto.
”Voi Bredle, tiedät, että minä rakastan sinua kaikesta huolimatta…!
Paskaa. Vaihdoin jälleen kanavaa.
”Tämän laitteen jälkeen mikään ei ole enää entisellään! Tämä ihmeimuri…”
”Saakeli kun on surkeeta ohjelmaa...” mutisin ja naputtelin kaukosäätimen nappia niin nopeasti, että juuri ja juuri ehdin vilaukselta nähdä, kuinka tekohymynaamaiset ostoskanavamyyjät, yksinään puhuvat chat-juontajat, hikihatussa häärivät kokit ja ylidramaattiset ilmeet kasvoillaan olevat saippuaoopperahahmot välähtelivät suuren laajakuvatelevisioni ruudulla.
Oli outoa, miten hiljaista kämpässämme oli. Vaikka paritalonpuolikkaassamme oli yhteensä viisi makuuhuonetta eli paikka viidelle vuokralaiselle, koko huoneistosta ei kuulunut muuta ääntä kuin televisioni hiljainen mumina. Se taas johtui siitä, että kaksi huoneista oli tyhjillään ja kahden muun huoneen asukkaat, Semba ja Remonne, olivat molemmat omilla teillään. Muistelin Semban sanoneen lähtevänsä muiden tyttöjen kanssa leffaan, ja Remonne oli mennyt kotiinsa näin joulun alla. Oli outoa, kun muista huoneista ei kuulunut teinityttöjen rasittavaa kikatusta tai seinän takaa homolta kuulostavan teinipopparin radiosta tulevaa laulua. Olin siis tietenkin oitis käyttänyt tilaisuuden hyväkseni ja kutsunut luokseni tyttöystäväni Pretrizu Picradcan, jota yleisesti Rizuksi kutsuttiin.
Rizulla oli upeat, ruskeat ja laineikkaat hiukset, joissa oli seassa luonnostaan mustia raitoja. Hänen silmänsä olivat vihreät ja valppaat, liikkeet kissamaiset, vartalo sopivan laiha ja notkea. Hän oli upeampi ilmestys kuin kukaan olisi voinut itselleen toivoa, mutta enhän minä huonompaa olisi ansainnutkaan.
”Satoja kanavia eikä koskaan mitään katsottavaa…”
Viimein suljin television turhautuneena ja viskasin kaukosäätimen leveän sänkyni vieressä olevalle yöpöydäntapaiselle. Laitoin käteni rennosti pääni alle ja katselin huoneeni puista kattoa etsien oksankohdista muodostuvia kuvioita.
”Kai meidän täytyy vain keksiä jotain muuta tekemistä…” hunajainen ääni kehräsi vieressäni ja käsi ilmestyi hivelemään lihaksikasta vatsaani. Käännyin hymyillen katsomaan vieressäni sängyllä makaavaa tyttöä, joka vastasi hymyyni käsi vatsallani vaellellen. Kierähdin kyljelleni Rizuun päin ja nojasin päätäni käteeni kyynärpää tyynyyn upoten.
”Mitäs neiti on ajatellut?” kysyin aavistuksen liian innokkaasti. Rizun käsi hiveli kylkeäni ja eksyi sitten alaselkääni.
”Kämpässä on tänään melko hiljaista, eikö?” hän kujersi. Selkääni pitkin kulkivat kylmät väreet, kun hänen viileä kätensä eksyi paitani alle. Korvissani alkoi humista.
”Harvinaista, että ollaan kahdestaan”, Rizu jatkoi ja toi kasvojaan lähemmäs kasvojani. Tunsin hänen makean tuoksunsa. Se huumasi minut ja piti terästäytyä, jotta pystyin vastaamaan.
”Niin on. Tilaisuutta ei pitäis heittää hukkaan.”
Rizu virnuili lähellä kasvojani tutkaillessaan sinisiä silmiäni tarkasti. Minä hukuin hänen smaragdinvihreisiin silmiinsä ja havahduin vasta, kun Rizu painoi kosteat, himokkaat huulensa omiani vasten. Suljin silmäni ja kiedoin käteni hänen laihan vartalonsa ympärille. Minun, minun, kokonaan minun!
Jokainen soluni huusi Rizun nimeä ja vartaloni kiepahti kuin itsestään hänen päälleen. Rizu kietoi kätensä niskaani ja ujutti kielensä huulteni välistä. Nopeasti se löysi kieleni ja ne kävivät hetken sotaa, kunnes annoin Rizun voittaa. Se sai hänet hurjistumaan ja sokkona haparoiden hän pujotti kätensä kaulani ympärille ja painoi minua itseään vasten kuin ei koskaan tahtoisi päästää irti. Hetken kuluttua vetäydyimme henkeämme haukkoen ja tuijotimme toisiamme typerät virneet kasvoillamme.
”Haluaisin antaa joululahjani sulle hieman etukäteen”, Rizu sanoi ja kietoi toisen jalkansa jalkani ympäri kahliten sen paikoilleen. Hänen kätensä hivelivät vaaleita hiuksiani.
”Niinkö? Ootko aivan varma, ettet halua odottaa vielä paria päivää?” kysyin silmää iskien. Rizu otti toisen kätensä niskastani, tunki sen farkkujensa taskuun ja hetken kaivelun jälkeen veti sieltä esiin pienen, suorakaiteenmuotoisen, sinihopeisen esineen. Katsoessani sitä tunsin korviani alkavan kuumottaa. Veri alkoi kiertää kehossani ja kuulin sen jyskytyksen vaimeana korvissani. Selkääni pitkin kulki niskasta väristyksiä, joista yritin olla välittämättä.
Rizulla oli kädessään kääreissä oleva kondomi.
”Joten… kääritäänkö paketti auki?” hän kysyi pehmeästi. Sieppasin paketin hänen kädestään ja avasin sen yrittäen parhaani mukaan varoa ohutta kumia rikkoutumasta. Katsellessani tuota pientä, pehmeää esinettä käsissäni kävi sydämeni ylikierroksilla. Laskin katseeni allani odottavaan Rizuun, laskin avatun kortsupaketin sekä itse rakkauden symbolin yöpöydälle ja hyökkäsin jälleen suutelemaan hänen täydellisen punaisia, raollaan olevia huuliaan.
”Oletko nyt… aivan varma?” kysyin suudelman välissä käsieni vaellellessa hänen valkoisella, ohuella kauluspaidallaan. Hänen ohuet mutta vahvat käsivartensa, tiimalasivyötärönsä, sopivan luiset olkapäänsä…
”Todellakin”, Rizu henkäisi ja toi lähes vapisevat kätensä mustan t-paitani helmalle. Yhdellä sulavalla liikkeellä hän kiskaisi paidan päältäni ja viskasi sen lattialle suudelman katketessa vain hetkeksi. Yhä hänen suloista makuaan maistellen ja hänen minulle, vain minulle kuuluvaa suutaan tutkien etsin käsilläni tieni hänen kauluspaitansa pienille napeille, ja aloin avata niitä ylhäältä päin yksi kerrallaan. Kävin niin ylikierroksilla, ettei nappien avaamisesta ollut tulla mitään. Jouduin lopettamaan suudelman hetkeksi, jotta saisin edes hänen mustat rintaliivinsä näkyviin.
”Merry fucking Christmas”, henkäisin, kun Rizu toi kätensä poskilleni ja veti minut jälleen uuteen, kiihkeään suudelmaan.
