keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Judas


Christina Aguilera - Hurt


Tätä kuunnellessa mulle tulee mieleen mun oma isä. Mun vanhemmathan on siis eronnu, eikä ihan vähän aikaa sitten vaan joskus kuus vuotta takaperin. Musta tuntuu et nään mun isää liian harvoin (vaikka nähdäänkin monta kertaa kuukaudessa). En voi olla ajattelematta, että entä jos mun isä kuolis nyt. Miltä musta tuntuis? Ajattelisinko vaan, että "Olis pitäny käydä enemmän siellä ja viettää enemmän aikaa isän kanssa." ja että "Nyt se on liian myöhästä."? Tiiän, että mun isälle riittää sekin vähä, minkä verran nähdään, mutta aina tulee ajateltua kaikkee tällasta...

No mutta, vaikka ulkona sataakin (alkaako mun päivitykset luvattoman usein sääkeskustelulla...?), niin ei silti masennuta ihan täysin! Kevät on tulossa, huomenna on melkein vapaapäivä (vain 70 minuuttia pitkää matikkaa lukiolla ja saa nukkua pitkään ♡), pääsiäisloma alkaa huomenna ja huomenna suuntaan myös kohti Kuopiota Tatin luo! :D

Jaankin teille nyt randomeita kevään merkkejä, joista on tullut kuvia räpsittyä parin viikon aikana.

Komea fasaaniuros.

Ja fasaaninaaras.

Otin pari kuvasarjaa etupihaltamme muutaman päivän ajalta tarkkaillakseni lumen sulamista (kuulostinpas ammattimaiselta...). Tässä niitä. Kattokaa nyt, miten nopeesti tää lumi sulaa...!

13.4.2011 ♔♔♔♔♔ 14.4.2011

15.4.2011  ♡ ♡ ♡ ♡ ♡ 17.4.2011

19.4.2011 ♕ ♕ ♕ ♕ ♕ 20.4.2011

13.4.2011 ~ (*´∀`*)ノシ 14.4.2011


15.4.2011 ♪~♪~17.4.2011

19.4.2011 ヽ(≧Д≦) 20.4.2011

14.4.2011 ✉ ✉ ✉ ✉ ✉ 15.4.2011

17.4.2011 \(≧▽≦)/ 18.4.2011

19.4.2011 (o=゜▽゜)人( ゜▽゜=o) 20.4.2011

Ohhoh, olipas siinä kuvia taas vähäks aikaa... Kävin viime lauantaina äidin kaa shoppailureissulla Kuopiossa, mutta koska tässä on jo niin paljon kuvia (ja koska kaksi ostamaani t-paitaa ovat pyykissä enkä ole ehtinyt niitä kuvata), saatte kuvat ostoksistani ensi postauksessa!

Hemmottelinpas muuten itseäni ja tilasin vähän juttuja cdon.comista. Säästän kesän Hesan matkaa ja Linkin Parkin keikkaa varten, mutta koska nyt olen alkanut saamaan opiskelijarahaa ylimääräiset 96 euroa kuukaudessa, ajattelin, että kyllä mä nyt nämä voin ostaa. Koko allanäkyvä paketti vain noin 30 euroa. Hahhah, Sussun kanssa aateltiin, että haetaan toi paketti skootterilla, mutta se olikin HIEMAN isommassa laatikossa ku me aateltiin... :DD

Sisällys: langaton kitara (en tosiaan tienny et se oli langaton, oli kyllä mukava yllätys!), Guitar Hero Metallica -peli, PlayStation 2 -ohjain (entinen hajos...) ja kaks avaimenperää, NES-ohjain ja 1-up -sieni.

Avaimenperät cdon.comin synttäritarjouksena 1 €/kpl, Guitar Hero Metallica + kitara 19,90 €, PS2-ohjain synttäritarjouksena 8 €.


Läpäisty jo mediumilla, mutta pitkä matka hardiin silti... ;D

Ja loppuun uusi pätkä uutta blogistooriani, joka kantaa nimeä Chroms - Muuttujat. Ensimmäinen osa löytyy täältä. Kommentteja en kerjää, mutta seuraavaa osaa ei tule jos ei lukijoita (jotka ilmoittavat itsestään edes klikkaamalla allaolevia laatikoita!!) löydy. ;)

~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~

Triesse Conceist

     Talvinen aurinko paistoi urheasti valkoisten pilviharsojen seasta. Se kimalteli korkeilla hangilla ja puiden oksilla. Pilvet enteilivät lumisadetta. Talvessa oli se huono puoli, ettei silloin satanut vettä vaan lunta. Tulisi edes räntää. En minä kosteasta pitänyt, mutta se sopisi tilaisuuteen paremmin kuin kaunis talvisää. Onneksi oli sentään viileää. Pakkanen pureskeli varpaita ja sormia, piti hereillä ja sai mielialan laskemaan. Itkeä en enää jaksanut, olin itkenyt jo tarpeeksi. Kuivat, kirkkaan vihreät silmäni tuijottivat tyhjinä eteenpäin.

     Vieressäni isoveljeni Equery vuodatti hiljaisia kyyneleitä tuijottaen samalla tavalla alaviistoon kuten minäkin. Toisella puolellani seisoi pappi kaavussaan, ryppyiset kädet virsikirjasta tiukasti kiinni pidellen. Edessämme, jos olisin sitä jaksanut enää tajuta, oli syvä, neliskanttinen kuoppa. Sen pohjalla oli tummaa puuta oleva hauta-arkku, joka sinne oli hetki sitten laskettu. Viisi miestä, jotka Equeryn kanssa arkun olivat sinne kantaneet ja laskeneet, lapioivat hiljaisuuden vallitessa lumista multaa takaisin kuoppaan. Miksi routaiseen maahan oli suurella työllä pitänyt edes kaivaa sellainen monttu, kun se kuitenkin piti täyttää saman tien? Väliin laitettiin vain puinen laatikko, jonka sisällä makasi eloton, keski-ikäinen mies, jolla oli samanlaiset hiukset ja silmät kuin minulla. Miehen nimi oli Agrashru Conceist. Hän oli isäni. Paino sanalla ”oli”.

     Equery kietoi vahvat käsivartensa hartioilleni ja painoi minut hellästi mutta tiukasti itseään vasten. Hänen villakankainen, musta takkinsa tuntui karhealta poskea vasten. Equeryn käsi hieroi hellästi oman kangastakkini selkää. Minusta tuntui, että Equery yritti enemmän lohduttaa itseään kuin minua. Hän jaksoi vieläkin itkeä isän perään. Minulta itkeminen ei vain enää onnistunut. Vaikka yrittäisin itkeä, en saisi kyyneltäkään vuotamaan. Olin iskenyt tahallani käteni tiiliseinään ja saanut kaksi sormea pakettiin, mutta vieläkään en ollut itkenyt. Se puristi rintaani ja kurkkuani, kun en voinut vain vuodattaa pahaa oloa ulos. Tuntui, kuin tukehtuisin siihen, hukkuisin suruuni, etsien pintaa turhaan kuten isä oli kuulemma pilkkireissullaan tehnyt. Pudonnut jäihin ja kuollut miellyttävän kuoleman kokemalla euforian. Niin minulle kerrottiin. Ruumis oli vedestä turvonnut, enkä ollut saanut nähdä sitä, jottei viimeiseksi muistoksi isästäni jäisi silmäkuopistaan ulos pullottavat, tyhjäkatseiset silmät ja harmaa, vetinen iho.

     Takerruin terveellä kädelläni Equeryn takin etumukseen ja puristin silmäni kiinni. Rohtuneiden huulieni välistä karkasi lohduton ulahdus ja hartiani nytkähtivät. Kyyneleitä ei vieläkään vuotanut, pakkasilman kuivattamiin silmiini suorastaan koski. Equery piti minua tiukemmin kiinni ja kuulin, miten hän niiskautti hiljaa yläpuolellani. Hän painoi leukansa mustien hiusteni sekaan ja se toi mieleen isän.



      ”Oliko kivaa?” rasittava, kahdeksanvuotias pikkusiskopuoleni Mormeni kysyi oitis, kun pääsin ulko-ovesta sisälle. Hän maiskutti eteisessä äänekkäästi tikkaria ja tapitti minua tummanruskeilla, isältään perimillä silmillään. Olin vähällä heittää häntä kengällä, mutta sanaakaan sanomatta marssin vain hänen ohitseen huoneeseeni ja suljin oven perässäni.

     ”Oliko Equerykin siellä?” Mormeni jatkoi oven läpi. Kuulin hänen maiskutuksensa kuin hän olisi imeskellyt tikkaria korvani juuressa.

      ”Leipäläpi umpeen”, murahdin ja lysähdin selälleni sängylleni. Miten kestäisin Mormenia tulevaisuudessa, jos en meinannut kestää hänen ensimmäisiä ihastuksen merkkejäänkään? Vannottuaan nuorempana menevänsä naimisiin isänsä, äitini uuden miehen kanssa, hän hyppäsi, taivaan kiitos, minun ohitseni ja siirtyi suoraan isoveljeeni. MINUN isoveljeeni, joka oli hänelle sukua vain yhteisen äidin kautta. Hänellä ei ollut mitään oikeutta yrittää viedä Equerya minulta. Hankkikoon omat sisaruksensa. Ällöttävää, miten Mormeni kyseli jatkuvasti jo kotoa pois muuttaneen Equeryn perään. Alkoi kuvottaa jo pelkkä ajatuskin. Se oli osasyy, miksi yritin etsiä itselleni halpaa asuntoa, jotta pääsisin muuttamaan pois niin pian kuin suinkin.

     ”Mormeni, mene pesemään kätesi, ruoka on pöydässä”, kuulin yllättäen äitini äänen oven takaa. Tömisevät juoksuaskeleet lähtivät oven takaa ja hetkeksi laskeutui hiljaisuus. Sitten äiti avasi suunsa.

     ”Oliko siellä paljon väkeä?” hän kysyi ääntään madaltaen, joko vahingossa tai tarkoituksella. Hymähdin.
 ”Minä, Equery ja joitain isän kalakavereita.”

      Hetken oli taas hiljaista. Valkoinen kattoni oli tylsää katseltavaa. Käännyin selin oveen päin ja tuijotin seinään kiinnitettyä kuvaa, jossa minä ja Equery, kaksi mustahiuksista ja leveästi virnistävää poikaa seisoimme entisen ala-asteeni juhlasalin lavalla, Equery toinen käsi hartioillani, minä pidellen mikkiä kaksin käsin edessäni. Equerylla oli toisessa kädessään rumpukapulat, samat kapulat, jotka nyt koristivat kynäpurkkiani työpöydälläni. Hän ei ollut soittanut rumpuja vuosiin, ei hänellä kuulemma ollut aikaa sellaiselle.

     ”Oliko isoisäsi siellä?” äiti jatkoi.

 ”Ei”, vastasin yksinkertaisesti. Kukaan ei ollut nähnyt isoisääni Potabin Conceistia vuosiin, ei sen jälkeen kun isoäitini kuoli hämärissä olosuhteissa. Liekö jo kuollut hänkin, olihan hän varmaan jo pitkästi yli kahdeksankymmenen.

      ”Olivatko kukat kauniita?” äitini kysyi. Hän kuulosti siltä, kuin olisi nielaissut lihapullan kokonaisena.

 ”Oli. Equery toi valkoisia liljoja. Tuoksuvat ihan kuolemalta.”

 Pystyin melkein sieluni silmin näkemään, kuinka äiti nielaisi ja vilkuili seiniä, lattiaa ja kattoa hipelöiden samalla toisen korvansa kultaista korvakorua.

      ”Noh, ruoka on pöydässä. Syö jos maistuu.”

 ”Söin siellä. Ruokaa oli paljon.”

 ”Selvä.”

      Sen sanottuaan äiti lähti. En ymmärrä, miksi isän kuolema vaikutti häneen noin paljon. Hehän erosivat jo melkein kymmenen vuotta sitten, kun olin viiden vanha. Kuulemma isä ei ollut ollut sitä, mitä äiti oli luullut. Sen enempää hän ei erosta koskaan tahtonut puhua. Isältä en ollut edes kysynyt, hänen kanssaan halusin aina jutella vain mukavia asioita. Loppuvaiheessa näin häntä yhä harvemmin. Hän oli kuulemma innostunut kalastuksesta ja kävi usein kalastamassa kavereidensa kanssa. Lisäksi hänen työnsä vei hänet usein pitkillekin ulkomaanreissuille.

      En halunnut ajatella isää. Tuijotin minun ja Equeyn yhteiskuvaa ja muistelin, kuinka minua oli jännittänyt valtavasti tuona iltana. Olin neljännellä luokalla ja minun piti laulaa peräti kolme kappaletta kaikkien oppilaiden, heidän vanhempiensa sekä opettajien edessä. ”Saku Sammakossa” kuulostin mielestäni aivan sammakolta, mutta eturivin äidit ja isoäidit olivat aivan haltioissaan. ”Hämä-hämähäkissä” sain suurimman osan lapsista ja joitakin aikuisiakin yhtymään laululeikkiin kanssani, ja Equeryn kanssa duettona esitetty ”Päivänsäde ja menninkäinen” sai suurimman osan yleisön naisista kaivelemaan nenäliinojaan esiin. Equery, joka säesti yleensäkin laulujani rummuilla, oli minusta tavattoman ylpeä, kuten myös eri puolilla katsomoa, kaukana toisistaan istuvat isäni ja äitini. Siitä minun laulu-urani lähti. Tai no ei se mikään ura ollut, tykkäsin vain kirjoittaa sanoituksia ja kuulemma ääneni oli kaunis, koska se oli korkeampi kuin teinipojilla tavallisesti.

     Hautajaisissakin olin joutunut laulamaan. ”Ihme ja kumma”, se laulu lapsen ihmetyksestä auringosta, siilistä ja muurahaisista, oli aina ollut isän lempilaulu minun koskaan hänelle laulamistani lauluista. Lisäksi esitin oman kappaleeni, jolle olin kiireessä keksinyt kliseisen nimen ”Dear Dad”. Olimme Equeryn kanssa tehneet sen yhdessä isälle joululahjaksi, mutta hän ei ehtinyt sitä koskaan kuulla.

     ”Merry fucking Christmas”, mutisin ja pyörähdin vatsalleni haudaten kasvoni tyynyihini.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Tuuleksi Taivaanrantaan

Day 21 – A song that you listen to when you’re happy

Yolanda Be Cool Vrs DCup - We No Speak Americano



Kattokaa toi videokin. :D Merlin on aivan mahtava sarja, johon olen rakastunut! Lauantai-iltaisin subilta klo 20.00, suosittelen. ;D Tässä on tää alkuperänenki video, sekin on hauska. xD

On se jännä, miten tuo kevätaurinko saa ihmisen ihan höperöksi. Minäkin kävin äsken ulkona vapaaehtoisesti, vaikka yleensä välttelen ulkoilmaa kuin ruttoa. Ja lenkillekin ajattelin tänään lähteä, jos Sussumussu saa raahauduttua Zip-koiruliininsa kanssa tänne. Eilenkin käytiin kävelyllä, puoltoista tuntia jalkojen tappamista. Jessus, ihan hullua! Mä olen nörtti (nörttitestin mukaan 44,22 %), ei mun pitäis harrastaa ulkoilua...

Nyt on pakko hehkuttaa vielä sitä, miten reilu viikko sitten kävin kuuntelemassa Antti Tuiskua Kuopiossa. Alla kuvat Antin nimmarista, jonka otin Antista kertovaan kirjaan, sekä julisteet, jotka sieltä sorruin ostamaan. Antista mulla ei oo kuvia, koska unohdin kameran... ;A;


Grr, hot~! ♡


Selasin tossa vanhoja postauksia ja mietin, et miksköhän nykyään on niin vaikee keksiä kirjotettavaa...? Ennen selitin kaikkee ihan tyhmääkin, mut tekstit ja merkinnät oli mielenkiintosia. Nyt jauhan p*skaa vaan sen takia kun on muka pakko kertoo teille, mitä mun tylsään elämääni kuuluu. o.O No, yritän ryhdistäytyä ja saada jotain järkevääkin tähän höpötettyä. : D

Ostin kirpparilta 2,5 eurolla. Se on aito, enkä olis ostanu sitä ellei se ois tosiaan ollu kirpparilta ja noin halpa.


Sain uudet kengät, kun entiset Linkin ihanuudet ovat jo niin hajalla, että molemmissa on reikä josta näkyy sukka läpi. Tosin näitä saan kuulemma alkaa käyttää vasta kun valkoiset osat eivät ole kurakelin takia niin pahasti vaarassa... Seppälä, 29,90 €

ps. TAAS Linkin vaatteita...

Tää koru vaan rupes puhuu mulle. ♡ Lindex, muistaakseni 4,95 €

Vaikka huoneeni on vielä vähän liian sotkuinen kuvattavaksi ja esiteltäväksi, ajattelin esitellä teille The Wall of Fame:ni. Siis seinä, jossa on kuvia minusta ja ystävistäni. Hubaa...


Vasemmalla Sussulta saamani joululahja, oikealla Ballelta saamani synttärilahja. Pyydän, älkää tarkastelko tuota vaaleanpunaista taulua sen tarkemmin, lapsuuskuvani ovat järkyttäviä... :'D

Isovelipuoleni tädiltä saatu, käsintehty enkeli, sekä minä ja Tatti Kuopiossa viime kesänä (?). :3

Kaveriporukkamme Sussun mökillä viime kesänä. ♡ Ja jälleen isovelipuoleni tädiltä saatu koriste, suloinen enkelilautanen. x3

Isäni Italiasta tuoma tuliainen sekä Sussu ja minä junassa odottamassa Kuopioon pääsyä. Loppujen lopuksi emme edes päässeet tuolla junalla mihinkään...

Janne ja minä Pieksämäen Bakaconissa viime keväänä. Minä cossasin (ensimmäistä kertaa elämässäni!!) Naruto-sarjan Temaria ja Janne saman sarjan Shikamarua. Oikealla satama-aiheinen taulu, jonka toin viime syksynä Kreikasta.

Joko kyllästyttää? Haukotuttaa niin että leuka naksuu? Silmäluomet painavat? Minulla ainakin, vaikka nukuin viime yönä 10,5 tuntia... Onneks huomenna on sentään vielä vapaapäivä! Rakastan kauppaoppilaitosta. :D

Viimeks puhuin taas siitä blogistoorin tyyppisestä. No, tässä on maistiaisia siitä. Pitäiskö minun jatkaa tätä, vai hylätä idea heti alkuunsa? Tarina ei jatku, jos en saa vähintään... KAHTA kommenttia sen puolesta! :D Että mainostakaas eteenpäin, lapsukaiset. ;)

HUOM! Ensimmäinen, Addlesin näkökulmasta kirjoitettu luku on k-15!!

~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~

Chroms - Muuttujat

Addles Pumbryme

     ”Herra Radoweeb, mitä mieltä te olette tästä… ongelmasta, joka…”

Laiskalla painalluksella vaihdoin kanavaa.

”Useat chrom-vastaiset yhdistykset yrittävät saada läpi lakia, jossa…”

Kanavan vaihto.

”Voi Bredle, tiedät, että minä rakastan sinua kaikesta huolimatta…!

Paskaa. Vaihdoin jälleen kanavaa.

”Tämän laitteen jälkeen mikään ei ole enää entisellään! Tämä ihmeimuri…”

     ”Saakeli kun on surkeeta ohjelmaa...” mutisin ja naputtelin kaukosäätimen nappia niin nopeasti, että juuri ja juuri ehdin vilaukselta nähdä, kuinka tekohymynaamaiset ostoskanavamyyjät, yksinään puhuvat chat-juontajat, hikihatussa häärivät kokit ja ylidramaattiset ilmeet kasvoillaan olevat saippuaoopperahahmot välähtelivät suuren laajakuvatelevisioni ruudulla.

     Oli outoa, miten hiljaista kämpässämme oli. Vaikka paritalonpuolikkaassamme oli yhteensä viisi makuuhuonetta eli paikka viidelle vuokralaiselle, koko huoneistosta ei kuulunut muuta ääntä kuin televisioni hiljainen mumina. Se taas johtui siitä, että kaksi huoneista oli tyhjillään ja kahden muun huoneen asukkaat, Semba ja Remonne, olivat molemmat omilla teillään. Muistelin Semban sanoneen lähtevänsä muiden tyttöjen kanssa leffaan, ja Remonne oli mennyt kotiinsa näin joulun alla. Oli outoa, kun muista huoneista ei kuulunut teinityttöjen rasittavaa kikatusta tai seinän takaa homolta kuulostavan teinipopparin radiosta tulevaa laulua. Olin siis tietenkin oitis käyttänyt tilaisuuden hyväkseni ja kutsunut luokseni tyttöystäväni Pretrizu Picradcan, jota yleisesti Rizuksi kutsuttiin.

     Rizulla oli upeat, ruskeat ja laineikkaat hiukset, joissa oli seassa luonnostaan mustia raitoja. Hänen silmänsä olivat vihreät ja valppaat, liikkeet kissamaiset, vartalo sopivan laiha ja notkea. Hän oli upeampi ilmestys kuin kukaan olisi voinut itselleen toivoa, mutta enhän minä huonompaa olisi ansainnutkaan.

     ”Satoja kanavia eikä koskaan mitään katsottavaa…”

Viimein suljin television turhautuneena ja viskasin kaukosäätimen leveän sänkyni vieressä olevalle yöpöydäntapaiselle. Laitoin käteni rennosti pääni alle ja katselin huoneeni puista kattoa etsien oksankohdista muodostuvia kuvioita.

”Kai meidän täytyy vain keksiä jotain muuta tekemistä…” hunajainen ääni kehräsi vieressäni ja käsi ilmestyi hivelemään lihaksikasta vatsaani. Käännyin hymyillen katsomaan vieressäni sängyllä makaavaa tyttöä, joka vastasi hymyyni käsi vatsallani vaellellen. Kierähdin kyljelleni Rizuun päin ja nojasin päätäni käteeni kyynärpää tyynyyn upoten.

”Mitäs neiti on ajatellut?” kysyin aavistuksen liian innokkaasti. Rizun käsi hiveli kylkeäni ja eksyi sitten alaselkääni.

”Kämpässä on tänään melko hiljaista, eikö?” hän kujersi. Selkääni pitkin kulkivat kylmät väreet, kun hänen viileä kätensä eksyi paitani alle. Korvissani alkoi humista.

”Harvinaista, että ollaan kahdestaan”, Rizu jatkoi ja toi kasvojaan lähemmäs kasvojani. Tunsin hänen makean tuoksunsa. Se huumasi minut ja piti terästäytyä, jotta pystyin vastaamaan.

”Niin on. Tilaisuutta ei pitäis heittää hukkaan.”

    Rizu virnuili lähellä kasvojani tutkaillessaan sinisiä silmiäni tarkasti. Minä hukuin hänen smaragdinvihreisiin silmiinsä ja havahduin vasta, kun Rizu painoi kosteat, himokkaat huulensa omiani vasten. Suljin silmäni ja kiedoin käteni hänen laihan vartalonsa ympärille. Minun, minun, kokonaan minun!

    Jokainen soluni huusi Rizun nimeä ja vartaloni kiepahti kuin itsestään hänen päälleen. Rizu kietoi kätensä niskaani ja ujutti kielensä huulteni välistä. Nopeasti se löysi kieleni ja ne kävivät hetken sotaa, kunnes annoin Rizun voittaa. Se sai hänet hurjistumaan ja sokkona haparoiden hän pujotti kätensä kaulani ympärille ja painoi minua itseään vasten kuin ei koskaan tahtoisi päästää irti. Hetken kuluttua vetäydyimme henkeämme haukkoen ja tuijotimme toisiamme typerät virneet kasvoillamme.

”Haluaisin antaa joululahjani sulle hieman etukäteen”, Rizu sanoi ja kietoi toisen jalkansa jalkani ympäri kahliten sen paikoilleen. Hänen kätensä hivelivät vaaleita hiuksiani.

”Niinkö? Ootko aivan varma, ettet halua odottaa vielä paria päivää?” kysyin silmää iskien. Rizu otti toisen kätensä niskastani, tunki sen farkkujensa taskuun ja hetken kaivelun jälkeen veti sieltä esiin pienen, suorakaiteenmuotoisen, sinihopeisen esineen. Katsoessani sitä tunsin korviani alkavan kuumottaa. Veri alkoi kiertää kehossani ja kuulin sen jyskytyksen vaimeana korvissani. Selkääni pitkin kulki niskasta väristyksiä, joista yritin olla välittämättä.

Rizulla oli kädessään kääreissä oleva kondomi.

”Joten… kääritäänkö paketti auki?” hän kysyi pehmeästi. Sieppasin paketin hänen kädestään ja avasin sen yrittäen parhaani mukaan varoa ohutta kumia rikkoutumasta. Katsellessani tuota pientä, pehmeää esinettä käsissäni kävi sydämeni ylikierroksilla. Laskin katseeni allani odottavaan Rizuun, laskin avatun kortsupaketin sekä itse rakkauden symbolin yöpöydälle ja hyökkäsin jälleen suutelemaan hänen täydellisen punaisia, raollaan olevia huuliaan.

”Oletko nyt… aivan varma?” kysyin suudelman välissä käsieni vaellellessa hänen valkoisella, ohuella kauluspaidallaan. Hänen ohuet mutta vahvat käsivartensa, tiimalasivyötärönsä, sopivan luiset olkapäänsä…

”Todellakin”, Rizu henkäisi ja toi lähes vapisevat kätensä mustan t-paitani helmalle. Yhdellä sulavalla liikkeellä hän kiskaisi paidan päältäni ja viskasi sen lattialle suudelman katketessa vain hetkeksi. Yhä hänen suloista makuaan maistellen ja hänen minulle, vain minulle kuuluvaa suutaan tutkien etsin käsilläni tieni hänen kauluspaitansa pienille napeille, ja aloin avata niitä ylhäältä päin yksi kerrallaan. Kävin niin ylikierroksilla, ettei nappien avaamisesta ollut tulla mitään. Jouduin lopettamaan suudelman hetkeksi, jotta saisin edes hänen mustat rintaliivinsä näkyviin.

     ”Merry fucking Christmas”, henkäisin, kun Rizu toi kätensä poskilleni ja veti minut jälleen uuteen, kiihkeään suudelmaan.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Just a Dream

Tervehdys karvakorvat! KEVÄT! ♥ Se on viimein täällä. :3 Onneks ei tänä talvena ei iskeny samanlainen masis ku viime vuonna, mutta on silti ihana kun on lämmintä ja valoisaa. x3

Kävin lauantaina kattomassa Antti Tuiskua Kuopion Kallavesj'-messuilla. Neljä biisiä ja nimmari, iiiik! x3 ♥ En tajua miten voin tykätä siitä jätkästä niin paljon, se vaan on niin söpö ja ihana... :'D Ostin kans kaks julistetta sieltä (16 euroo o___o''), joten jos muistan, esittelen sekä nimmarin että julisteet ensi kerralla. :P

Reilu viikko sitten perjantaina vietettiin Balleroisen Super 17 -synttäreitä! Vielä kerran onnea, kulta! ♥ Tässä hieman kuvia bileistä. (Kuvat pöllitty Ballen ja Jorkin blogeista, unohdin oman kamerani, I'm evil... ;___;)


Mä vaan jurnutan tuol taustalla... :'D Toi mun paita on muuten mun synttärilahja Tatilta ja Annilta (jotka ovat myös päässeet kuvaan). Ja on se kuinka yöpaita tahansa, mähän pidän sitä päivällä! >8D




Tää on kyl yks onnistuneimmista kuvista ikinä. ♥

Haha, synttärisankari on jotenki erityisen nätti tässä. :D


Balle isona... ;D

 Voi että, tulipahan juhlittua taas kunnolla... Ballen tekemä booli oli ihan sikahyvää, mut ois pitäny tajuta että kun sitä on juonut monta lasillista ja vetää imelää siideriä päälle, niin laattahan sieltä lentää...

Kurja, että mun piti lähtee jo lauantaina pois, kun oli mainosten jako edess (joo, vähän heikossa hapessa tuli pyöräiltyä... : D), mutta ihanaa oli silti! Toivottavasti voidaan pian ottaa uusiks!

Lauantaina oli taas Earth Hour. Kuinka moni muisti/sammutti valot tunniks klo 20.30? ;) Tommosia vois olla useemminkin, oli jotenkin sikakivaa. :D





Unohin ottaa tonne Ballen bileisiin kermaviilin, jonka ostin, koska äiti piilotti sen, joten käytin sen sitten viikolla hyväkseni ja söin itseni täyteen kurkkua ja porkkanaa (ja nakkeja!♥). :D


Äiti oli viikon reissussa ja toi tuliaisiksi älyttömän söpön ja huippuhyvänmakuisen Hello Kitty -vaahtokarkkitikkarin. ♥


Tulipas taas kuvavoittoinen postaus. No jaa, ensi postauksessa tuskin nähdään huonettani vielä, koska täällä vallitsee edelleen kamala kaaos. Mutta ehkä uudenlaista blogistooria olisi luvassa, jos saan ideaani paperille ylös. Sain nimittäin (taas) uuden tarinaidean, tällä kertaa kahdesta toisiaan vihaavasta lukiolaispojasta, jotka ovat niin kovin erilaisia mutta pohjimmiltaan hyvin samanlaisia... ;D Joten, ensi kerralla vuorossa sitä ja/tai jotain muuta soopaa. Sitä odotellessa... aurinkoisia kevätpäiviä kaikille hanimussukoille! ♥