sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Today I don't feel like doing anything...

päivä 7 - Paras ystäväni


Mulla ei enää oo varsinaisesti yhtä parasta ystävää. Jokasessa mun rakkaassa ystävässä on jotain, mitä tarviin. Jos tarviin lohdutusta, yks osaa puhua lempeesti. Jos tarviin piristystä, osaa joku toinen naurattaa. Voisinki kertoo vähän kaikista rakkaista kameleistani mahollisimman tasapuolisesti. :)


Ekana Balleroinen, tietysti, koska hänet olen tuntenut pisimpään. Kasvoimme lapsuutemme yhdessä ja hän oli ainoa oikea ystäväni. Oli minulla paljon kavereita, muttei ketään hänen vertaistaan. Virallisesti tapasimme ensimmäisen kerran, kun tulin samalle perhepäivähoitajalle hänen kanssaan. Epävirallisesti ensitapaamisemme oli synnytysvalmennuksessa, jossa vanhempamme olivat samaan aikaan. Balle on juuri se, jonka kanssa juoruillaan pojista ja muista, shoppaillaan (tai no minä vain yleensä raahaudun perässä... :---D) ja biletetään hurjasti! ♥ Hän on isosisko, joka neuvoo muotiasioissa ja vie pikkusiskonsa bilettämään hyvään seuraan. ;)


Rinnallani on koko pienen ikäni ollut tietty myös serkkuni Tatti, jota en pienempänä edes osannut ystävänä pitää. Itse asiassa HÄN aina sanoi, että olemme serkuksia, emme ystäviä. ;) Joka tapauksessa, pienenä Tattimus aiheutti välillä harmaita hiuksia itsekkyydellään ja pilalle lellityllä luonteellaan ja tekee sitä välillä edelleen, mutta nykyään hänestä on kasvanut lojaali ja huolehtiva ystävä. Hän osaa välillä olla hieman tosikko, mutta hän on minulle kuin isosisko, jolle voin puhua suunnilleen mitä tahansa ja mistä tahansa, kertoa myös kaikki noloimmat jutut. Olemme kuin päivä ja yö, mutta hyvällä tavalla, sillä vastakohdat täydentävät toisiaan. Me myös riitelemme eniten, mutta vanha sanontahan kuuluu, että parhaimmat riidat saa aikaan vain parhaimpien ystävien kanssa. 


Nelosluokalla kehiin tuli Sussumussu. Hän on hieman ujo, kuten minä, yhtä tyhmä ja hömelö kuin minä ja sekoilemme molemmat ihan samalla tavalla. :D Hän on kuin kaksoissiskoni, joiden juttuja kukaan muu ei välillä jaksa ymmärtää. Molemmat ajattelemme välillä järkevästi, välillä vähemmän järkevästi, olemme toistemme seurassa omina itsenämme eikä meidän tarvitse esittää mitään. 


Erityismaininnan ansaitsevat myös kopiksella tapaamani Piia ja Roni. Piia on ihana hömelö ja rakas tyttöystäväni, jonka kanssa on myös hauska bilettää. Hänen hölmöydelleen saa nauraa ja häneltä saa tarvittaessa tukea ja lohdutusta. ♥ Roni taas sietää kaiken ja hymyilee vain aina. En tajua miten hän ei suutu mistään, mutta häneen saa huononakin päivänä purkaa kaiken paskan ja jätkä vaan puhuu liibalaabaa ja kohta nauran sille miten ärsyttävä hän on. Hän on minulle kuin veli, välillä kuin pikkuveli, useimmiten kuin isoveli


Paljon muitakin kavereita minulla tietysti on. Kyllä te tiedätte, että välitän. Kaikissa teissä on sitä jotain, mitä  tarvitsen. Ihan oikeasti. Ihan kaikissa. Onneksi olemme kaikki erilaisia. 


No olipas herkkää. Vähän bilemusaa tähän väliin.





Tuota tuli kuunneltua perjantaina ahkerasti, koska vietimme Sussun synttäribileitä vähän etuajassa. Hauskaa oli, kiitos kaikille! Huhhuh, ja kerrankin osasin juhlia ilman, että siitä tarvitsi seuraavana päivänä kärsiä. :D Kuvasaldo on vähän köyhää, mutta laitetaan nyt...



Itse juhlakalu.

Ainoo naamakuva ni laitetaa nyt, vaikkei kyllä oo mikään fiksuin otos... :D

Katottiin keskiviikko- ja torstai-iltana Skinsin toinen kausi, ja yritettiin kattoo myös Star Warsia, mutta ei sitten jaksettu ku rupes väsyttää. En siis vieläkään saanu katottua sitä ja oon edelleen sivistymätön p*ska. :DD





Tää ei oo bileillan tuotoksia, vaan Lily-koiruuden... Mun Band Hero -peli on kärsiny kovia... :D

Tein tämmösen kortin Sussulle... Skinsin Maxxie ja Chris  
Tyttöpusu. :P Vihdoin kuvissa myös Missi. 


Lily. Sussu ihmettelee miten sekotan tän ja Zipin jos ne ei oo vierekkäin et huomaan niiden kokoeron. :D Kyllä mä ne tunnistan, mut hetki pitää miettiä et onks tää ny iso vai pieni musta...


Lisää bilemusaa...




Uusi Tejinagakkou-lukukin on löytänyt tiensä internetin ihmeelliseen maailmaan, KLICK. Inspiraatio on päällä, mutta toivotaan ettei se koe takapakkia, kun huomenna alkavat taas kahdeksan tunnin työpäivät...


Oon muuten innostunu taas Merlinistä, kun tajusin et sen neljännen kauden jaksot on alkanu... Joka sunnuntai on kauhee Merthur-hehkutus mulla käynnissä, niin myös tänään. :D Ehkä siks Tejinakin etenee, kun saan kirjoittaa Merlinistä ja Arthurista... x3 Njaws! 





See you soon! 

tiistai 18. lokakuuta 2011

♥ I Want You ♥

päivä 5 - Mitä on rakkaus?

(Tajusin muuten, että tein nelosen ja kolmosen väärässä järjestyksessä, mutta hällä väliä. :---D)

Selitin niin paljon rakkaudesta tässä postauksessa, että lukekaa sieltä. :P

päivä 6 - Minun päiväni

Huu, tästä tulee tylsistyttävän jännittävää! Eli... heräsin yheksältä siihen, että mutsi tuli ovelle kyselee haluanko mukaan kauppaan. Unohin sanoo sille, et jos se on aamul menos kauppaan ni pyytää mut mukaan, ni jätin sille sit lapun aamuks. No heräsin ja puin ja istuin facessa ja laitoin naaman ja hiukset siedettävään kuntoon. Käytiin parissa kaupassa ostamassa vähän juomista Sussun synttäreille, ja ostin kyseisiin bileisiin myös uuden topin.

Hienosti salama saa sen näyttämään läpinäkyvältä...
Balle suositteli tätä painijanselkätoppimallia. No, päätin kokeilla ja ainaki kokeillessa tuntu paremmalta ku perus narutopit. :D (Ps. oikee otaku luki äskösestä nimen "Naruto" ennen ku tajus että puhuin vaatteesta... ;) )
Vero Modasta, 12,95 €
Tultiin kotiin, käväsin facessa ja autoin mutsia tekemään lihapullia (joita se teki koska en suostunu syömään mitään mitä jääkaapista löyty...). Kiertelin keittiössä ku kissa kuumaa puuroo, koska en ollu syöny vielä mitään. Äidin miesystäväki pyörähti siinä syömässä, ja kun makaronit oli valmiit, otin (liian) ison annoksen ruokaa ja menin syömään huoneeseeni (kuten aina). Samalla katoin Fullmetal Alchemistia DVD:ltä muutaman jakson. Olin sopinu Sussun kanssa, että se tulee hakemaan osan viikonlopun kamoista skodellaan, joten sovittiin puhelimes että se tulee parin tunnin päästä. Siinä sitten seikkailin netissä ja katoin FMA:ta. Välissä ehin myös saada postissa Tuukka-kullalta kirjeen  joka sai mut sekoamaan nii että huusin ja mölysin ja hypin ja kiroilin ääneen. ;D Juttelin myös tämän aasin kanssa facessa, kunnes hänen piti lähtee. :(


Pian Sussu tulikin sitten, kun olin tiskailemassa astioita. Tiskasin loppuun ja alotettiin meidän Skins-maraton kyseisen sarjan toisen kauden ekoilla jaksoilla. Siinä vierähti pari tuntia ja samalla lakkailtiin kynsiä (=Sussu lakkas ja minä nautin), kunnes siirryttiin mun huoneeseen juoruamaan ja juttelemaan ja nauramaan ja lakkaamaan vähän lisää kynsiä. Siinäpä se ilta vierähtikin, Skinsin, Sussun ja kynsien parissa. :D


Ihanat kynnet by Sussumussu! 
Sain myös selviteltyy viikon aikataulua ja selvis että lähenki huomenna mökille yheks yöks. Eli oon loppuviikon menossa. Jee ja huoh. XD Kun Sussu lähti, kävin suihkussa ja söin katsoessani tallennuksesta Taran monta elämää (ja tajusin just et mullahan on Glee kattomatta, omg, vieläkö piti alkaa kattoo?!??! O__O). Sitte pakkailinki mökille ja Sussun luo ja rupesin kirjottaa tätä. x)


Taran monta elämää - United States of Tara
Glee 
Ovelasti sain kaikki uudet kuvatki upotettua tarinaan. xD Tarinasta puheen ollen, oon ollu ahkera ja hemmottelen teidät piloille, mutta tässä ny kuitenki uus Tejinagakkou-luku. Have fun!


Niin, ja lisäsin Tejinagakkoukun "Kysy hahmolta"-vieraskirjan! :D Se löytyy Tejinagakkou-sivulta, sekä täältä. Kyselkää rohkeesti, hahmot vastailevat mielellään. ;)


Siinäpä kaikki tällä erää. Meikä lähee siis huomenna mökille ja keskiviikosta eteenpäin oon Sussulla. Toivottavasti tulee ees kuvamateriaalia. ;D Nähdään myöhemmin, palleroiset! 


Ps. mun uus rakkaus!


lauantai 15. lokakuuta 2011

Väsyttää, argh! Vihaan bloggeria keskellä yötä...

päivä 3 - Minun vanhempani

Mun vanhemmat eros noin... *laskee sormilla* ...ehkä noin kuus vuotta sitten. Jestas miten aika rientää. o___o Nykyään mä asun äitini luona, mutta nään isäänikin onneks usein, koska se asuu samalla paikkakunnalla. ♥

Muistan miten lapsuudessa isä katsoi aina jääkiekkoa ”perähuoneessa”, eli talomme perimmäisessä makuuhuoneessa. Äiti ei voinut sietää jäkistä (eikä siedä edelleenkään...), joten isä sai aina häädön seinän toiselle puolelle. Minä tahdoin viettää aikaa molempien vanhempieni kanssa, joten seilasin ne illat olohuoneesta eteisen kautta keittiön pitkää käytävänmattoa pitkin perähuoneeseen ja takaisin. Jostain syystä en muista mitään siitä, kun katsoin äitini kanssa televisiota, mutta muistan sen, miten viihdyin isäni seurassa paremmin. En sillon hirveesti välittäny jääkiekosta, mutta rakastin isäni seuraa. Tästä isälleni on ehkä jäänyt kuva, että pidän jääkiekosta. Alkaa naurattaa ja itkettää kun ajattelen, miten isä aina kysyy, olenko katsonut pelejä televisiosta. En ole kun ei kiinnosta, paitsi jos Suomi pelaa. Ei isä ihan väärässä ole, kun Suomi pelaa ja kyseessä on vähänkin tärkeämpi ottelu, saatan ihan hyvin seurata sitä toisella silmällä. Ja jos olen isäni luona ja hän ja hänen jääkiekosta pitävä naisystävänsä katsovat jäkistä, tietysti katson heidän kanssaan ja kommentoin aiheettomia jäähyjä. Ja edelleenkin nautin isäni seurasta. Mutta tykkään jääkiekostakin, koska minusta on jännä katsoa kun joku loukkaantuu. Anteeks nyt vaan. :b

Joo, mut piti kertoo vanhemmista eikä jääkiekosta... Isäni ja minä olemme samanlaisia kuin parhaat kaverit, jotka viihtyvät toistensa seurassa ja tietty kiistelevätkin joskus. Me vitsailemme molemmat, nauramme samoille asioille, eikä kukaan muu naura puujalkavitseillemme kuin me kaksi. Olemme kilpailuhenkisiä, tykkäämme elektroniikasta ja jopa isäni pitää joistakin videopeleistä, ainakin jos niihin liittyy urheilu (ja jos hän pärjää niissä). Tietokone on asia, josta kumpikin luulee tietävänsä toista enemmän. Loppujen lopuksi joko molemmat ovat oikeassa tai kumpikaan ei tiedä ratkaisua ongelmaan.

Äitini ja minä olemme samanlaisia kuin magneetin navat, jotka siksi hylkivät toisiaan. Olemme lyhytpinnaisia (mutta vain ”jos saa olla”, eli emme räjähdä tuntemattomille tai väärissä tilanteissa, vaan patoamme kaiken sisäämme ja puramme sen sitten tutumpiin ihmisiin). Meidän molempien lempiväri KAIKESSA on sininen (se on hyvä, koska ei tarvitse kiistellä sisustuksen väreistä ja ainakin osittain vaatemakummekin käy siksi yhteen). Ikävä kyllä tiuskin äidilleni usein liikaa, tai hän tiuskii minulle. Hän harvoin nauraa jutuilleni ja välillä pitää ihan varmistaa erikseen, että hän edes kuuntelee. Kun hän sille päälle sattuu, hän on hyväkin kuuntelija, mutta en useinkaan saa tilaisuutta selittää hänelle kuulumisiani. Enkä usein haluakaan, koska häneltä ei tosiaan saa vastakaikua, ei välttämättä edes hymähdyksiä. Mutta äitini on hyvä ihminen, hän ei (jostain syystä o__O) käske minun tehdä kotitöitä useinkaan, joskus vain vihjailee astianpesukoneen täytöstä/tyhjennyksestä. Oman huoneen siivoamisesta hän jaksaa huomautella jatkuvasti, mutta niinhän ne kaikki äidit viikkorahoista riippumatta tekevät. Nykyään äiti myös ostaa minulle enemmän kaikenlaista, kai siksi koska meille jää enemmän rahaa käteen. Usein kaverini näkevät tai kuulevat minulta vain hänen huonot puolensa, mutta on niitä hyviäkin. Välillä.

Ehkä se on vain niin, että usein tyttäret vain sattuvat tulemaan paremmin toimeen isiensä kanssa. Mutta ehkä se johtuu minun kohdallani myös siitä, etten asu isäni kanssa. Kun vihdoin näen häntä, en halua riidellä. Jos näen häntä piiiitkään tai jos minulla on huono päivä, saatan kiukutella hänellekin.

Innostunko mä aina selittämään liikaa näihin? o____O Kauhee romaani jostain omista vanhemmista...

Sitten asiaan! Ostin sen mekon, josta viime postauksessa mainitsin! ♥ Tässä kuvia! Mun vartaloni raiskaa tämän kaunokaisen ja voisin vähän laihduttaa, mutta yrittäkää ymmärtää, kuinka upealta sen KUULUISI näyttää. :D

Käsi vamottaa...
Noi säärystimet ja sukat sopii tosi hyvin tohon asuun... :P




Tässä myös parempaa kuvia siitä fleece-hupparista ja uusista kengistäni.





Mun tekis mieli piirtää. Ja sisustaa huoneeni uudelleen. Ainaki vaihtaa järjestystä. En oo vielä näyttäny teille tätä entistäkään järjestystä. Mut pitäis siivota kuvia varten, eikä jaksa. Väsyttää liikaa tehdä mitään järkevää. Nykyään vaan istun ja katson telkkaria. Katoin kolmessa päivässä Skinsin ekan tuotantokauden (vihdoin, se on ollu lainassa Sussulta varmaan sata vuotta...), ja nyt katon Fullmetal Alchemistia. Ja virkkaan. Tein isälleni amiguruminallen isänpäivälahjaksi. Hyss, ei saa kertoa sille!

Työssäoppiminen, aikaset herätykset, liian pitkä sängyssä unettomana hereillä pyöriminen, kahdeksan tunnin työpäivät ja aivojen käyttö uuvuttaa ihan sikana. Onneks tänään alko viikon loma! ♥

Näin unta Skinsin Sidistä. Karkasin sen kanssa hirmu salamyhkäisesti koulusta, vaikka oikeestin kopikselta voi vaan kävellä pois jos ei jaksa olla siellä, eikä kukaan välitä. Sid vei mut sen luo ja tarjos pitsaa. Olin superonnellinen! ♥ En kyllä oo ihan varma miks...

Vaihdoin blogin taustan ja bannerin. Banneriin tein vaan ite vähän lisäyksiä surkeesti paintilla töhertämällä, mutta onhan toi nyt tyhjää parempi.

Tää on muuten mun kännykän taustakuvana. Hurr~♥ Skinsin Maxxie on ihana, koska se on homo ja mä tykkään homoista, nii. Tonykin on kusipäisyydestään huolimatta ihuna, koska se on biseksuaali eli puoliksi homo ja tykkään homoista, nii. Ei kai kukaan huomannut terävää äänensävyä? He ovat syy, miksi jäin Skinsiin koukkuun, sillä katsokaa miten syötävän suloisia he ovat! Namm... ♥

Tässä vielä teidän riemuksenne uusi Tejina-luku. Enjoy! Ja Tejinaa SAA ja PITÄÄKIN kommentoida, joko johonkin postaukseen tai Tejinan sivuilla olevan vanhoille sivuille vievän linkin takaa löytyvän vieraskirjan avulla. ;) Tai ihan miten vaan haluatte. :D

Meikä menee nyt vihdoin nukkumaan ja nauttimaan lomasta! Heipparallaa!


Loppuun vielä pari kuvaa Sussumussun (jonka syndejä juhlitaan viikon päästä! ♥) koiruuksista. ;)

Ooo so le mioooo, eli terveiset Zipiltä.
Lily sanoo "Hyvää iltaa.". x) Tulee mieleen Nalle Luppakorva jostain syystä... xD "Olen pieni nalle vain, pullea. Lasten kanssa viihdyn ain'! (Pedobear...) Ooolen pieni nalle vain, pillua!" . . .

perjantai 7. lokakuuta 2011

Changed the Way You Kiss Me



päivä 4 - Tätä olen syöny tänään

Vau. Takuuvarmasti aihe, joka ki(i)n(n)ostaa kaikkia!

No, sain yöllä melkoisen migreenikohtauksen, ja aamullakin kuvotus oli sellainen, etten lähtenyt töihin enkä syönyt mitään. Viimeksi söinkin tuossa yhdentoista aikoihin, ja arvatkaas mitä söin? Oikeaa krapularuokaa, nimittäin munia ja pekonia. Taas! Who cares, se on hyvää. Ja suolaista. Ja ekan kananmunan sekaan meni munankuori joka hävis, tarkotus oli ottaa se syödessä pois mutta vasta paljon syömisen jälkeen muistin sen... :---D Muuta en sit oo syönykään, eikä ihme kyllä oo nälkäkään. Vieressä ois jopa suklaata, mutta ei tee mieli! Lainatakseni isäni naisystävän sanoja "paasto tekee välillä hyvää". ;)

Voih, lempiaiheeni ruoka käsitelty. No, nyt kerronkin tässä välissä syyn, miksi olin näin ahkera ja bloggasin ennen kuin taas unohdan ja kerron sen vasta viimeiseksi... Uusi Tejinagakkou-luku, >PADAM<! Ja uudetkin lukijat ehtivät vielä hyvin mukaan, ei siinä edelleenkään oikein tapahtunut mitään... x'D Mutta hiljaa hyvä tulee, on nimittäin sen verran sekalainen tarina että mullakin on kolme vihkoa joissa pidän muistiinpanoja tuosta tarinasta... xD Jos mentäis liian nopeesti ni putoisitte kelkasta, right? ;)

Aion muuten ostaa Jousialta mekon! Mun eka lolitamekko, ja vieläpä ihan kunnon merkkituote. :D Käytettyhän se on, mutta ei sillä ole väliä! xD Ei musta varmaankaan mitään lolia tule, no worries, mutta tykkään pukeutua eri tyylillä suunnilleen joka viikko. :D Ja oon nirso mekkojen suhteen, joten eikö oo kiva että tämmönen poikatyttökin viimein löysi mekon, joka häntä miellyttää? x)

Sitten voisin esitellä vähän viime aikojen ostoksia/hankintoja. :D

Mutsi kävi miesystävänsä kanssa Bulgariassa ja toivat mulle tuliaisiks tämmösen. Se on täydellinen, varsinki solmittuna! :3


Myös Bulgarian tuliainen. :D Kuulemma näitä ois ollu jossain kojussa kympillä kolme, mutta sain vaan yhden kun äiti ei tiedä mistä oisin tykänny... Come on, mullehan ois kelvannu mikä vaan! 8D



Käytiin Ballen kanssa tasan viikko sitten kattomassa Ismo Leikolaa! Oli kyllä upeeta, en oo ennen nauranu kahta tuntia melkein putkeen. :D Suosittelen kyllä stand-upia ja Ismoo kaikille! Sillä reissulla ostin sitten pipon ja hupparin, vaikka ei pitäny ostaa mitään...



Seppälä, 9,90 €! ♥ Ballen (ja Sussun...) mukaan tää on lapsellinen, mutta niin olen mäkin! :D

Duckface, anteeksi...
Huppari H&M, urheiluosasto, 25 euroa! PEUKALONREIÄT!  
Ehin laittaa sen jo pyykkiin ennen kunnon kuvia... Mut se siis istuu tosi hyvin ja on ihanan lämmin! 
Tätä te ette ikinä usko, mutta Jaruto hankki itselleen ekat korkkarinsa! Woot?! Mutsi makso, 49,90 € (alkup. hinta 59,90 €), Citymarket. Korkoo mittailin olevan 8-9 senttiä, siinä onkin opettelemista. :D Onneks kiilakorolla on helpompi kävellä...

Superupeet kuvat, yrittäkää ymmärtää... xD
Yritän muistaa ens postaukseen ottaa sekä näistä että siitä hupparista paremman kuvan tekstin täytteeks... :P
Tää on ollu jo jonkin aikaa, Seppälän alennusmyynnistä hankittu...
Sit jotain randomkuvia...

Oon ihan sikahuono Sports Resortin keilaamisessa, ja sitte ku kerranki yksin pelasin ni sain VIIS KAATOO peräkkäin! Tietenkää kukaa ei ollu sitä todistamassa... :(
Siltikään en rikkonu isäni tekemää ennätystä 189, mörh... :I Tämän hetken oma ennätys 180. D:
Teippasinpas vähän pervosti nää käytetyt paristot... Repesin ku tajusin... :D Kaksimielisillä on kaksin verroin hauskempaa. ;)
Loppuun vielä pari Ismo Leikolan videoo siltä sen kiertueelta, nää on kyl Jyväskylässä kuvattuja... Pistäkää volumia isommalle mut varokaa naurunpurkahduksien äänenvoimakkuutta. :D