Ekasta rakkaudesta puhuttaessa tulee helposti mieleen lapsuus. Mutta stop stop, mikä olikaan rakkauden ja ihastumisen ero? Lapsuudessa opetellaan vasta rakastamaan ja välittämään, pikkutytöt saattavat tahtoa naimisiin isänsä kanssa ja hyvännäköinen näyttelijätär voi olla pikkupoikien salainen päiväunien kohde. Rakkaus onkin niin vahva asia, että kun sen kerran kokee, ei sitä voi enää sekottaa tavallisiin ihastumisiin tai kiintymyksiin. Sitä sanaa ja tunnetta oppii arvostamaan ihan eri tavalla.
Jos multa ois kysytty vuosi sitten ekasta rakkaudesta, en ois voinu sanoa siihen mitään. En vain ollut koskaan ollut rakastunut. Ihastuksia oli ollut tietysti, suurta kiintymystä ja välittämistä moniakin asioita kohtaan. Vanhempiani, sukulaisiani ja ystäviänikin rakastan paljon, mutta en ajattele heitä joka toinen minuutti, suunnittele jatkuvasti yhteistä tulevaisuutta, ajattele aina ensimmäisenä heidän parastaan ja mieti koko ajan, mitä he mahtavat tälläkin hetkellä puuhata. Sitä on minun mielestäni oikea rakkaus.
Alkuliibalaaban jälkeen pääsen viimein sanomaan lyhyesti ja ytimekkäästi, että rakastuin ensimmäistä kertaa viime keväänä. Aivan, vasta silloin. Tosirakkaudella ei ole kiire, eikä sitä voi pakottaa. Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin rakkaudenkohteeni on poikaystäväni. Daa. Mutta en rakastunut heti, kun menimme (tai palasimme...) yhteen. Rakkaus kehittyy pikkuhiljaa, se hiipii nurkan takaa ja hukuttaa alleen kuin suuri, näkymätön peitto. Yhtäkkiä sitä vain herää ja mielessä on ensimmäisenä tuo tietty henkilö. Sitä huomaa jatkuvasti unohtuvansa miettimään, miten toisella menee ja onko hänelläkin yhtä kova ikävä kuin itsellä on. Avaimet päätyvät jääkaappiin ja likaiset astiat astiakaappiin, kun murehtii, onko toinen kunnossa, kun ei itse voi olla jatkuvasti vahtimassa toisen jokaista liikettä.
Hassua, koko mun nuoruuden ajan oon jankuttanu, että tosirakkautta ei oo olemassakaan. Pienenä pelkäsin, etten koskaan pääse naimisiin (kamala kun kirjoitin ensin että "naisiin"...), koska olen ruma ja läski eikä kukaan pidä minusta. "Rakkautta ensi silmäyksellä" -sanontaan en edelleenkään usko, mutta minun on ollut pakko kumota kantani tosirakkaudesta. Sitä on kamalan vaikea käsittää, miten kaiken maailman kirjat ja elokuvat ovat niin oikeassa siitä, kun täydellisiä pareja kuvataan "toisiaan täydentäviksi palapelin palasiksi", "paidaksi ja pepuksi" ja "sateevarjoksi ja kumppareiksi". Mä en usko vieläkään tuommoisiin hömppälauseisiin. Vituttaa, kun ne siitä huolimatta ovat niin totta. ;)
Otsikkoon viitaten, kaikenlaisia artikkeleita sitä rakkaasta wikistämme löytyykin...
Kuinka monelle on muuten elämänsä aikana käynyt niin, että on tehnyt liikaa töitä liian lyhyessä ajassa?
Vituttaa kun kirjotuksesta tulee väkisin kirjakielistä. Samperin kielipoliisi! *hakkaa itseään henkisesti*
Jaa että miten niin liikaa töitä tehtynä? No olen siellä kuusi viikkoa, ja olen ollut vasta viikon. Pelkistettynä mun tänhetkinen tehtävälista näyttää tältä: nettisivujen muokkaus, niiden ylläpito-ohjeet ja muutamia lisäyksiä noille sivuille. No puolet hommasta on jo tehty, enkä halua mitään komeroidensiivouspaskaduuneja sen takia, että multa loppuu hommat kesken koska oon liian ahkera. No kuulemma mulle on tiedossa lisähommia sitten ku entiset työt alkaa maistuu puulta, mutta jos vaihtoehtoina on vähentää stressiä ja ottaa rennommin, tai tehdä töitä enemmän ku ympärillä olevat, kahvitauoilla ravaavat ja keskenään paskaa jauhavat työtoverit, ni kumman te valitsisitte?
No kyllä mä töitäkin teen
Kuka muka väitti, että konttorirotan työ on tylsää? Mä lasken vihkooni kertoja, kuinka monesti mun sydän on hypänny päivän aikana kurkkuun, kun joku on onnistunu pääsemään liian lähelle liian nopeesti sillon, kun mulla on tyyliin face auki. Ennätys on viisi, joista kaksi kertaa säikähdin ihan muuten vain, vaikka olin ihan oikeasti töitä tekemässä. Ai että tätä jännitystä ja adrenaliinia! (saa tulkita sarkasmiksi jos haluaa...)
Varoitan vaan, että tästä työssäoppimisjaksosta johtuen ei Tejinaa ehkä tule joka päivityksen yhteydessä. Oon tyytyväinen itteeni jos saan edes päivitettyä useemmin kun kerran tän kuuden viikon aikana... Iltasin oon ihan kuollu, vaikken fyysistä työtä teekään. Mut kaheksan tunnin koneella istumisen jälkeen ymmärrätte varmaan, jos tämmönen faceriippuvainenkaan ei jaksa oikein kuin loggautua faceen ja istua tuijottamassa koneella jotain päätöntä animesarjaa. Tai sitten vaan lagaan muuten... Äh, pointtina oli, etten jaksa istua enää iltaisin koneella, mutta näköjään totuus on toinen. Mutta ihan sama kai se on mistä mä ohjelmia katson? Nimittäin toinen vaihtoehto ois, että tuijottaisin telkkua...
Dum di dum, animesarjoista puheen ollen, voisin esitellä teille pari
Ensimmäisenä esittelyvuorossa on...
 |
| Tää oli niin pakollinen... :--D |
Tiger & Bunny! Kyseessä EI ole mikään söpöstelyanime, joka kertoo hauskasti tiikerin ja pupuliinin rakkaustarinan, vaan Japanissa harvinaisempi supersankarianime!
Sarjasta kuulin ensimmäisen kerran Anime-lehdestä, kun päähenkilökaksikon pärstät komeilivat etukannessa, ja juttua sarjasta oli pari aukeamaa. Tutkin kuvat ja selailin hahmoesittelyt läpi ja päätin kokeilla. Ihan ensimmäisenä tutkin, onko sarjasta olemassa yaoi-paritusta~ Lähes jokaisesta sarjasta on, ja materiaalin määrä riippuu sarjan ja parituksen suosiosta. Yllätyin, miten en ollut törmännyt KotetsuxBarnaby-paritukseen aiemmin, vaikka siitä oli niin paljon materiaalia kaikkialla. No, on varmasti paljon muitakin parituksia, joista en ole kuullutkaan.
Katkelma Anime-lehdestä:
Katkelma Anime-lehdestä:
"...Ozakin (Masayuki Ozaki, sarjan tuottaja) mukaan heillä oli alun perin mielessään kaksi pääkohdeyleisöä: aikuistuneet entiset animefanit ja amerikkalaisten ison budjetin tv-sarjojen katsojat... ...Sarjan massiivisesta suosiosta BL-fanien (BL = Boys' Love) keskuudessa Ozaki oli kuitenkin paneelissa vaitonainen ja kierteli kysymystä sanoen olevansa melko yllättynyt tästä käänteestä. Hän kuitenkin myösni ihmisten välisten suhteiden olevan sarjalle tärkeä teema, Kotetsun ja Barnabyn välinen suhde mukaan lukien..."
Joka tapauksessa, en halua säikyttää teitä pois puhumalla heti homoista, vaikkemme aihetta voikaan ikuisesti vältellä jo sen takia, että yksi sarjan hahmoista on meikkaava homo. Ääh, mikseivät tällaisten "normisarjojen" (eli ei-poikarakkaussarjojen) homot voi koskaan olla ujoja, söpöjä, pörröpäisiä kaappijapsipojuhomppeleita? T^T Köh, no se siitä.
Sarjan ideana ovat supersankarit, jotka ovat NEXT-rotua. Eli ihmisiä, joilla on supervoimia. (Kuka per***e pölli minun idean?!) Joku keksi perustaa Hero-TV:n, kanavan, joka lähettää ohjelmaa vain näistä sankareista ja heidän urotöistään. Päähenkilöjoukko onkin varsin kuuluisa kotikaupungissaan, sillä jokaisella on omat faninsa, oheistuotteensa ja tietysti sponsorinsa. Hauskinta tässä sarjassa on, että hahmojen puvuissa näkyvät logot ovat oikeiden yritysten logoja, ja nämä yritykset oikeasti sponsoroivat sarjaa! Hauska tapa mainostaa tunkematta tuotetta väkisin naamalle. No tosin, välillä tuo mainostus menee hieman yli...
Kukaan ei tiedä, keitä nämä sankarit ovat oikeasti. Paitsi Barnabyn tuntevat kaikki, koska hän käyttää omaa nimeään. Muita sankareita ovat toinen päähenkilö Wild Tiger (Kotetsu, voimana viiden minuutin satakertaiset voimat), Blue Rose (voimana jää), Sky High (voimana tuuli), Fire Emblem (se homo... voimana tuli), Dragon Kid (voimana sähkö), Rock Bison (voimana vahingoittumattomuus) ja Origami Cyclone (voimana toisten ulkonäön kopioiminen). He kilpailevat Hero-TV:n jakamista pisteistä, joita saa rikollisten napaamisesta (200n pistettä) ja sivullisten auttamisesta (100 pistettä). Kauden lopussa eniten pisteitä saanut palkitaan arvonimellä "King of Heroes". Pitkään tätä titteliä on pitänyt hallussaan suursuosikki Sky High.
En spoilaile sarjaa enempää, vaan kerronkin nyt, miksi rakastuin siihen. Homovihaajat, paetkaa! Sarja on nimittäin täynnä yaoifanitytön silmään pistäviä yaoi-viittauksia. Ei tosin niin pahasti kuin sarja, jonka esittelen seuraavaksi... Niitä ei kuitenkaan ole pakko ajatella "homosti", vaan ihan ystävyytenä, kuten jopa minä välillä ajattelen. Ja osa antihomofaneista saattaisikin sanoa, että "no mitä homoa tuossakin kohtauksessa muka oli?" kohdista, joissa minä kiljun riemusta. Homous on katsojan silmässä, eiku...
Homoutta ei sarjassa ainakaan vähennä esimerkiksi se, miten Barnaby ottaa Kotetsun kiinni ilmasta KOLMESTI käsivarsilleen, ja pitelee ITSEÄÄN VANHEMPAA miestä jopa jonkin aikaa sylissään. Niin, unohdinko mainita, että Barnaby on 24-vuotias, ja Kotetsu 35-vuotias YH-ISÄ? No siinähän paritatte niitä...
Mutta oikeasti, ei sarja pelkkää homostelua ole! ...Kai siitä muutkin jotain irti saavat... Ää, ihmiset, tuokaa vähän muutakin näkökulmaa asiaan! Katsokaa sarja ja kertokaa, mikä siitä tekee hyvän! Paitsi KotetsuxBarnaby... Ainakin yksi hyvä puoli siinä on, miten se suorastaan nauraa päin länsimaisia supersankarituotoksia! Jos olet kyllästynyt ihaniin Marvelin hahmoihin, samanlaisiin juonikuvioihin, samantyyppisiin sankareihin ja samaan tragediaan ja melodraamaan, kannattaa katsoa tämä sekä muitakin mahdollisia Japanilaisia supersankaritarinoita!
Ja toinen sarja, jonka sain juuri tänään päätökseen...
Nimeltään No. 6! Sarja kertoo kaupungista nimeltä "No. 6", joka on oikea unelmapaikka elää. Niin, paitsi että sinut hävitetään heti, jos lausut ääneen tyytymättömyytesi kaupunkiin tai sen johtoon, tai jos muuten osoitat epälojaaliutta kaupunkia kohtaan.
Päähenkilö Shion (joskus myös Sion) on sarjan alussa 12-vuotias poika, joka on poikkeuksellisen älykäs. Eräänä myrskyisenä iltana (älkää naurako siellä, ei tämä ole huonon romaanin alku vaan oikeita tapahtumia! xD) hänen huoneeseensa ilmestyy samanikäinen poika, jota on ammuttu käteen. Shion hoitaa pojan kuntoon, antaa tälle ruokaa ja pitää tämän luonaan yön yli, vaikka hän saakin tietää pojan olevan etsintäkuulutettu, eli yksi onneton kaupungin vastustaja. Mysteeripoika esittäytyy Nezumiksi (= suom. rotta).
Neljän vuoden kuluttua pojat kohtaavat jälleen. Kun ihmisiä alkaa kuolla yhtäkkisiin vanhentumisiin ja asialla näyttävät olevan jonkinlaiset mehiläiset, jotka imevät uhristaan elinvoiman, esittää Shion epäilyksensä No. 6:ta kohtaan. Hänet pidätetään, ja häntä lähdetään viemään "korjauspalveluun", jossa hänen ajattelumaailmansa muutetaan (eli hänet tapetaan). Yllättäen outo teinipoika pysäyttää poliisiauton ja auttaa Shionin pakoon. Nezumi on palannut. Hän tunsi olevansa kiitollisuudenvelassa Shionille, ja yksi hänen robottilemmikkirotistansa oli sattumalta huomannut Shionin olevan pulassa.
Nezumi vie Shionin pois muurien ympäröimästä No. 6:sta. Myös Shion on näiden tappajamehiläisten myrkyttämä, mutta Nezumi ehtii pelastaa hänet ennen kuin Shion vanhenee ja kuolee. Tästä Shionille jää kuitenkin muistoksi harmaat hiukset, punaiset silmät ja arpia ympäri kehoa. Shion tahtoo taistella No. 6:ta vastaan ja selvittää tappajamehiläisten salaisuuden, sekä pelastaa kaupunkilaiset.
Tutustuin sarjaan lueskellessani mielipiteitä Tiger & Bunny -sarjasta. Eräällä foorumilla joku kommentoi sitä, miten paljon "homomaisia" kohtauksia T&B:ssä on, ja lisäsi sarjasta, että "et ole mikään No.6!". Mielenkiintoni heräsi, mikä "No. 6"? Ja miten homokohtaukset siihen liittyvät? Saatuani T&B:n loppuun, aloitin No. 6:n katsomisen. Jo ensimmäisen jakson jälkeen olin luovuttaa: en todellakaan jaksa katsoa sarjoja, joissa päähenkilöt ovat pikkukakaroita. Mutta luettuani lisätietoa sarjasta sain selville, että tämä on vain alkuasettelu, joka kestää yhden jakson verran. Luojan kiitos.
Jo ensimmäisessä jaksossa on kahden toisilleen tuntemattoman pojan söpöä ystävyyttä, käsi kädessä sängyllä makaamista sekä lattialla päällekäin olemista (no Nezumi hyökkäsi Shionin kimppuun ja piti tätä maassa, muttah...). Ja uskokaa tai älkää, tämä oli vasta alkua. Sanotaanko vaikka, että annan alla olevien videoiden puhua puolestaan...
Ja toinen sarja, jonka sain juuri tänään päätökseen...
Päähenkilö Shion (joskus myös Sion) on sarjan alussa 12-vuotias poika, joka on poikkeuksellisen älykäs. Eräänä myrskyisenä iltana (älkää naurako siellä, ei tämä ole huonon romaanin alku vaan oikeita tapahtumia! xD) hänen huoneeseensa ilmestyy samanikäinen poika, jota on ammuttu käteen. Shion hoitaa pojan kuntoon, antaa tälle ruokaa ja pitää tämän luonaan yön yli, vaikka hän saakin tietää pojan olevan etsintäkuulutettu, eli yksi onneton kaupungin vastustaja. Mysteeripoika esittäytyy Nezumiksi (= suom. rotta).
Neljän vuoden kuluttua pojat kohtaavat jälleen. Kun ihmisiä alkaa kuolla yhtäkkisiin vanhentumisiin ja asialla näyttävät olevan jonkinlaiset mehiläiset, jotka imevät uhristaan elinvoiman, esittää Shion epäilyksensä No. 6:ta kohtaan. Hänet pidätetään, ja häntä lähdetään viemään "korjauspalveluun", jossa hänen ajattelumaailmansa muutetaan (eli hänet tapetaan). Yllättäen outo teinipoika pysäyttää poliisiauton ja auttaa Shionin pakoon. Nezumi on palannut. Hän tunsi olevansa kiitollisuudenvelassa Shionille, ja yksi hänen robottilemmikkirotistansa oli sattumalta huomannut Shionin olevan pulassa.
Nezumi vie Shionin pois muurien ympäröimästä No. 6:sta. Myös Shion on näiden tappajamehiläisten myrkyttämä, mutta Nezumi ehtii pelastaa hänet ennen kuin Shion vanhenee ja kuolee. Tästä Shionille jää kuitenkin muistoksi harmaat hiukset, punaiset silmät ja arpia ympäri kehoa. Shion tahtoo taistella No. 6:ta vastaan ja selvittää tappajamehiläisten salaisuuden, sekä pelastaa kaupunkilaiset.
 |
| Ehei, tämähän ei ole yhtään homoa... |
Tutustuin sarjaan lueskellessani mielipiteitä Tiger & Bunny -sarjasta. Eräällä foorumilla joku kommentoi sitä, miten paljon "homomaisia" kohtauksia T&B:ssä on, ja lisäsi sarjasta, että "et ole mikään No.6!". Mielenkiintoni heräsi, mikä "No. 6"? Ja miten homokohtaukset siihen liittyvät? Saatuani T&B:n loppuun, aloitin No. 6:n katsomisen. Jo ensimmäisen jakson jälkeen olin luovuttaa: en todellakaan jaksa katsoa sarjoja, joissa päähenkilöt ovat pikkukakaroita. Mutta luettuani lisätietoa sarjasta sain selville, että tämä on vain alkuasettelu, joka kestää yhden jakson verran. Luojan kiitos.
Jo ensimmäisessä jaksossa on kahden toisilleen tuntemattoman pojan söpöä ystävyyttä, käsi kädessä sängyllä makaamista sekä lattialla päällekäin olemista (no Nezumi hyökkäsi Shionin kimppuun ja piti tätä maassa, muttah...). Ja uskokaa tai älkää, tämä oli vasta alkua. Sanotaanko vaikka, että annan alla olevien videoiden puhua puolestaan...
Edit: jouduin vaihtamaan jälkimmäisen videon, koska käyttäjä oli poistanut sen. :( Skipatkaa kohtaan 2:27! ♥
Tuo jälkimmäinen oli oikeasti surullinen kohtaus. ;__; Mutta come on, sarja EI OLE VIRALLISESTI SHOUNEN AI:TA/YAOI:TA ja siinä on kaksi poikien välistä pusukohtausta? "Good-night kiss", in my ass! Mutta en valita... :3
Koska olen nyt pilannut molempien sarjojen maineen homoja vihaavien ihmisten keskuudessa, ajattelin yrittää pelastaa tilanteen listaamalla molemmista niiden vahvuudet ja heikkoudet...
Tiger & Bunny
Kotetsu! miesten välinen ystävyys... ...ja etenkin se fanservice! mielenkiintoinen tosi-tv-idea kaunis piirrosjälki hieno värimaailma jokainen päähahmo erilainen ja helposti muistettavissa jokaiselle jotakin rohkeasti tehty ilman valmista mangaa, ja lopputulos on onnistunut sai minut mölyämään yksikseni ääneen ihastuksesta ja huvituksesta 3d-tekniikalla toteutetut sankaripuvut...
...vaikka ne saattavat joillekin pistää häiritsevästi silmään lyhyt sarja (vain 25 jaksoa) ei olemassa mangaa :(No. 6
kiltin ja juron pojan välinen ystävyys toimii aina... ...etenkin kun siitäkin saadaan niin helposti fanserviceä ;) Nezumin sulavat liikkeet ihastuttavat söpöjä rottia! ♥ herättää oikeasti tunteita vähän tärkeitä hahmoja = voidaan keskittyä enemmän jokaiseen hahmoon mielenkiintoinen idea visuaalisesti kaunis tämäkin sai minut mölyämään yksikseni ääneen ihastuksesta ja huvituksesta
joillakin se fanservice voi tulla jo ulos korvista, mutta asiasta pitää muistaa se puoli, että nämä pojat eivät ole homoja! itse en ole tutustunut romaaneihin, joista tämä on tehty, mutta netissä olevien mielipiteiden mukaan ainakin loppu oli hieman epäonnistunut animeversiossa sarjasta oli ilmeisesti jätetty pois paljon kohtia, jotka ovat kirjoissa. syynä ei varmaan ainakaan ollut sarjan venyminen liian pitkäksi... ...mistä päästäänkin siihen, että tämäkin oli aivan liian lyhyt 11 jaksollaan!Anteeksi hehtaaripostaus, nyt voisinkin mennä tekemään jotain järkevää ja häpeämään uuden Tejinaluvun puuttumista... Nähdään pian, lapsoset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Hit Me Baby One More Time! ♥