Love The Way You Lie

Huuuuhaaa, teki mieli kirjottaa tänne jotain, niin aloitinpas sitten näin fiksusti taas. Oikeeta huuhaata tulee taas. :P Joo hei, nyt en ole nukkunut liian vähän joten olen varmaankin nukkunut liikaa. Ja juonut liikaa Fanta metsämarjaa. Sokerihumala, hihii~

No joka tapauksessa, ei minulla sen enempää asiaa ollut. Tai no voisinhan minä kertoilla tylsästä elämästäni, mutta ei ketään kuitenkaan kiinnosta. No ihan sama, kerron silti.

Sain tuossa Mikko Mallikkaalta (anteeks Mikko, oli pakko 8'D) lainaan Windows 7 -asennuslevyn, mikä tietää sitä, että pian pääsen päivittämään tämän paskaVistani astetta uudempaan käyttöjärjestelmään. :P Ainoa ongelma (ainoa?!) on vain se, että kaikki tiedostoni ja ohjelmani katoavat oitis, kun päätän seiskan asentaa. Jee. x) No ei siinä mitään, tiedostot turvaan ulkoiselle kovalevylle ja silleen, mutta eniten minua huolettaa The Sims 2 -tallennukseni. Ei ole kivaa, jos valehtelematta melkein kahden vuoden aktiivinen pelaaminen menee kankkulan kaivoon. ;____; Pistinkin siis suomi24:n foorumille paniikkikysymyksen, että onnistuuko perheiden ja muiden säilyttäminen vain kansion talteen ottamisella. ;) Vastauksia odotellessa otan rakkaista perheistäni kaiken ilon irti (Eli tällä hetkellä keskityn etsimään Yoshi Turtlesille naisystävää, jotta miesrukka ei jäisi ihan yksin, kun viimeisetkin kaksi nuorimmaista poikaa (Donatello ja Michelangelo) lähtevät yliopistoon. Niin, ja yritän saada myös Donin koulumenestystä paremmaksi, tällä hetkellä todistus näyttää nelosta... :P Mutta ainakin poikaa jo teknologia kiinnostaa, se on hyvä! Mutta Donilla on paha tapa näperrellä mm. television kimpussa niin, että se hajoaa, eikä hän jaksa sitä korjata, joten korjaaminen jää isäpapalle. Ei hyvä.). Niin, joskus voisin tehdäkin ihan turhanpäiväisen päivityksen ja höpötellä noista perheistäni mielin määrin. Olisi siinä lukijoilla kestämistä, kun kertoilisin kahden vuoden pelaamisistani! :D

Näin muuten paloauton tänään... x3

Tuurailen muuten tässä alueeni mainostenjakajaa. Tuttua hommaa, jaoinhan puolisen vuotta itsekin mainoksia. Ah, miten ihanaa hommaa... (huomatkaa sarkasmi)

Kukapa ei nauttisi 400 kappaleesta mainoksia (ja sotkuisesta huoneesta)?

No mitäs muuta? Löysin pari aivan ihanaa blogia, ja tuli heti sellainen "waaaa, pakko saada tuollaisia samanlaisia vaatteita ja muita härpäkkeitä!" -fiilis, joka on erittäin rasittava rahapulaiselle opiskelijalle. No, onneksi rahaa tulee, kun Sussu maksaa velkansa, kun palautan kaksi ylimääräistä ruotsinkirjaani kauppoihin, joista ne ostin (älkää edes kysykö ^-^'), ja kun saan palkan mainostenjaon tuuraushommistani. Ja kun Kreikan matka on sitten syyskuun lopulla ohi, saan nähdä, paljonko sinne (alustavasti) varatuista rahoista on käytössäni kotimaassa... :b (ps. *klick* and enjoy ;D well, I did XD)

Taidetta!

Ajatus katkesi, kun tallentava digiboksini alkoi hurista tuossa vieressä. Hoo, Valehtelija, valehtelija:han siellä on tallennukseen menossa. Alkaisikohan katsoa tässä samalla sitä? Vai katsoisiko viidennen kerran vajaan viikon sisään ihanan elokuvan Hokkarihemmot...? :b (no jospa nyt en XD) Aww, Liar liar on kyllä mahtava elokuva. :D Ehkä kiusaan teitä joskus tekemällä siitäkin arvostelun... 8)

Loukkasin sormeni koulussa. Ja nyt mulla on Karvinen-laastari. TAAS. :D

Oikeestaan mä halusin kirjottaa, koska Jaruka sitä vaati. Ei sillä et mä olisin muka helposti pompoteltavissa (vaikka monet sitä usein väittääkin... u___u'), vaan koska musta on kiva kirjottaa. :D Paitsi että yritin tänäänkin kirjottaa Tatille Fullmetal Alchemist -tarinaa, mutta en - yllätys yllätys - ole tyytväinen lopputulokseen. (tällä kertaa ajatus katkesi erektiohäiriömainoksen takia... ngh...) Kun en muutakaan keksi, voisin pistää tähän pienen pätkän siitä.

Pimeää, kylmä, kosteaa. Kamala löyhkä. Hirveä jomotus, erityisesti päässä. Raskaat silmäluomet, vaikea pysytellä hereillä. Raajatkin olivat raskaat, nouseminen tuntui haastavalta, lähes mahdottomalta tehtävältä. Siitä huolimatta Edward pakottautui istumaan. Hän piteli tykyttävää päätään ja irvisti. Kostean kiveyksen, jolla hän ilmeisesti oli jo jonkin aikaa maannut, viileys sai pojan värisemään. Jokin haisi järkyttävän pahalle jossain lähellä, ja se sai jo muutenkin huonovointisen blondin lähes yökkäämään. Hän kuitenkin pakottautui olemaan välittämättä lemusta ja silmiään siristellen katseli ympärilleen hahmottaakseen olinpaikkaansa. Vaikka paikka oli hämärä, jostain tuli silti inhottavan kirkas valo, joka sattui pojan valonarkoihin silmiin.

”Aah…” Ed voihkaisi ja hieroi silmiään kämmenillään. Sitten hän katseli tarkemmin ympärilleen. Hän oli ilmeisesti jonkinlaisella kujalla, kahden suuren kivitalon välissä, likaisten ja täpötäysin roskalaatikoiden ja -pussien ympäröimänä. Lähellä Ediä oli musta kissa raatelemassa yhtä roskapussia auki ilmeisesti ruuan toivossa. Kuullessaan Edin ääntelevän se vilkaisi kiireesti pojan suuntaan, maukaisi korviasärkevästi – ainakin se särki Edin korvia juuri nyt – ja säntäsi juoksuun kohti kujan avonaista päätä, josta näkyi auringonvaloa.

”Missä olen…?” Ed mutisi ja yritti muistella, mitä oli tapahtunut. Hän muisti olleensa Inessesin pienessä kaupungissa veljensä Alphonsen kanssa. He olivat etsineet kirjakauppaa löytääkseen kauan etsimänsä kirjan, joita ei ollut juuri missään enää. Mutta sen jälkeen… Ed ei saanut päähänsä muuta, kuin suuren sillan, jota hän oli Alin kanssa ollut juuri kävellen ylittämässä… sekä pahenevan päänsäryn yrittäessään miettiä. Joka tapauksessa hänen olisi päästä pois tältä syrjäiseltä kujalta, pois tästä lemusta. Haparoiden Ed nousi seisomaan ja kokeili hetken, pysyikö hän edes pystyssä. Molemmat jalat ainakin olivat tallella, se oli hyvä merkki. Myös molemmat kädet löytyivät, erinomaista. Mutta silti Edistä tuntui jotenkin kummalliselta. Hän katsoi alas laihaa vartaloaan, joka näytti jotenkin… erilaiselta kuin ennen. Ehkä enemmän kurvikkaalta. Hänen tutun, punaisen ja juuri mittojen mukaan tehdyn takkinsa hartiat roikkuivat typerästi. Jos hän oli jotenkin kutistunut oltuaan jo ennestään… hieman muita lyhyempi, hän pistäisi sen tyypin maksamaan, joka tämän oli saanut aikaan!

Ed nosti vapisevat kätensä sivuiltaan ja vei ne varovasti vyötärölleen. Hän kurtisti kulmiaan ja hiveli itseään kyljistä alaspäin lantiolle, ja jälleen ylös. Jos joku olisi nähnyt hänet nyt, olisi tämä pitänyt Ediä varmaankin jonkinlaisena perverssinä, joka rauhallisin, hellin ottein siveli kylkiään edestakaisin. Mutta Ed ei välittänyt siitä. Hän keskittyi täysin kehonsa tunnustelemiseen. Kyllä, selvä kaari oli havaittavissa. Hänen lantionsa oli leveämpi kuin vyötärö. Koska Ed oli laiha, oli pieni ero tavallisestikin havaittavissa, mutta tämä ero oli selvästi suurempi. Ed kurtisti kulmiaan ja siirtyi tunnustelemaan itseään nyt vatsan kohdalta. Hän siirsi kämmeniään hitaasti ylöspäin pitkin keskivartalonsa etupuolta, kunnes ne törmäsivät johonkin pehmeään. Edin silmät laajenivat, kun hän tajusi, ettei ollut nähnyt harhoja oltuaan erottavinaan takin alla kaksi epämääräistä möykkyä.

”Mitä vit…?” Ed kuiskasi ja vei kätensä ylävartalostaan roikkuvien, pehmeiden kumpareiden päälle. Ne olivat hänen kämmeniensä kokoiset ja hieman hyllyvät, kuten Ed inhotuksekseen tajusi.

”Eiväthän nämä… Eivät ne voi… Miten tämä…?” Ed mutisi itsekseen. Hitaasti totuus alkoi imeytyä hänen tajuntaansa. Hänellä oli rinnat, naisten rinnat!

”MITÄ?!” Ed huudahti. Hänen äänensä kaikui kivisissä seinissä ja kuulosti korkeammalta kuin tavallisesti.

”Olenko minä… tyttö?” Ed kysyi ja tunnusteli jälleen kehoaan. Leveämpi lantio, kapeammat hartiat, kaksi rasvakumparetta, joita rinnoiksikin sanottiin… Nämä tosiseikat sekä korkeammaksi ja tyttömäisemmäksi muuttunut ääni kielivät vahvasti siitä, että Ed oli, jollain mystisellä tavalla, muuttunut pojasta tytöksi.

”E-eihän tällaista voi tapahtua…” Ed mutisi vieraalta kuulostavalla äänellään. Yllättäen kaikki voimat tuntuivat kadonneen hänen jaloistaan, jotka pettivät hänen altaan.

Että sellaista. :D Jos FMA ei sarjana ole tuttu, suosittelen tutustumaan. ;) No joo, kuten sanoin, vähän tuollasta kakkaa. :b Ihan oikeesti, ei vaan sujunu. x)

Unohin muuten edellisessä päivityksessä sanoo, et ostin Kuopiosta myös SingStar Abban. 8)

No joo, nyt keskityn pelaamaan ja/tai kattomaan tota leffaa. No, kirjottaminen ei Jim Carreyn upeuden takia ainakaan onnistu, joten tuskin pelaaminenkaan. XD Huh, siinä vasta on hyvä näyttelijä. 8) (mut jos ei komedioita lasketa, Ashton Kutcher on kyllä ihanampi~)

Miten niin sotkuinen työpöytä? :'D

Ugly

J is the number one!♡

Mutta lopuksi lupaamani Ystävänpäivä-elokuvan arvostelunpoikanen! Enjoy (or not). 8D Ja varokaa juonipaljastuksia. :b

Yleensä en perusta romanttisista elokuvista, joten voisi luulla, että jo nimensä puolesta imelä leffa jäisi minulta katsomatta. No, lainasin sen Ballelta, koska siinä näyttelee Taylor Lautner, ja katsoin sen Sussun kanssa. Ja minä… no, oikeastaan pidin siitä. Tätä suurta rakkauden juhlaa viettävien ihmisten joukkoon mahtui pettäjiä, ensikertalaisia, ala-astelaisia, puhelinseksilinjan työntekijä, ystävänpäivän vihaajia, kukkakauppiaita… Sekä tietenkin Taylorit sekä Ashton Kutcher. Hurr.
Leffa oli hauska, eikä siinä tuputettu romantiikkaa ja rakkautta. Toki sitäkin oli mukana, mutta sekoitettuna draamaan ja huumoriin. Sekä hyviin näyttelijöihin. Niin, ja urheilutoimittajaraukka, joka joutui tekemään jutun ystävänpäivästä, oli ressukka. :D
Ja plussat ja miinukset, ofc:

+ Taylor Lautner (=Jacob Black<3)
+ Taylor Swift (=kaunein nainen EVER! ja “You belong with me”-kappaleen sanat ja musavideo ovat täydelliset!)
+ = kaksi Tayloria, jotka seurustelevat (”Hei, olen Taylor.” ”Hei, minäkin olen Taylor.” :’D)
+ homomies, joka saa poikaystävän (ja jota ei arvannut homoksi)
+ ihanan romanttinen ja aikuismainen pikkupoika
+ Ashton Kutcher, ja vieläpä pääroolissa
+ Jac… öh, Taylorin roolihahmon vuorosana: ”En halua ottaa paitaa pois muiden nähden.” joopa joo! ;D
+ sopivasti draamaa
+ puhelinviihdyttäjänaisen puhelut XD

- pääaiheena rakkaus
- monta juonta yhdessä leffassa (= meni hieman ohi ensimmäisellä katsomiskerralla)
- Ashtonin onneton rakkaus :(

Ei lempielokuviani, mutta menetteli. Suosittelen, etenkin romantikoille! ;)

Mun Taylorit umpirakastuneina teineinä. :D

Nähdään taas~!