Kärleken Väntar

    Kesäloma lähestyy loppuaan. Se on kylmä, epämiellyttävä fakta, joka ainakin minua suorastaan pelottaa. Minulle ei ole tullut vieläkään kirjettä siitä, mihin olen päässyt opiskelemaan! Netin mukaan se tulee vasta ensi tiistaina, ihan kiva varotusaika, kun muut ovat saaneet tietää tulokset jo kesäkuun lopulla. Jee...

    Jokainen lähtee vähän eri teille opiskelunsa aikana, niin myös minä ja ystäväni. Minä pyrin datanomiksi ja ajattelin käydä lukion, saa nähdä kuinka käy. Sussu lähtee marsipaaniksi artesaaniksi amikseen, mahdollisesti samaan kouluun, missä minä opiskelisin datanomiksi. Jarukasta tulee konduktööri kondiittori, ja myös hän käy lukion samalla. Tatti käy lukion Siilinjärvellä (eikä hän kyllä samalla paikkakunnalla meidän kanssa asukaan...).

    Jotkut lähtevät kauemmaksikin opiskelemaan. Esimerkiksi ystäväni Aristocrat lähtee noin puolen tunnin päähän Lapinlahdelle kuvataidelukioon, ja asuu siellä solukämpässä. Emme ole juurikaan muutenkaan hänen kanssaan olleet kamalasti yhdessä, mitä nyt koulussa silloin tällöin, mutta tiistaina kävin hänen kanssaan kahvilla. No, istuimme melkein tunnin kahvilassa, josta siirryimme kauppaan. Siellä olimme kenties puolisen tuntia, ja sitten menimme torille istumaan ja juttelemaan. Tai no, puhumisesta pitävä Aristocrat puhui, ja minä vähäsanainen kuuntelin. Siinä ensimmäinen asia, joka sai minut pitämään hänestä kenties enemmän kuin ennen! Hän oli varmaan ensimmäinen ihminen (no okei okei, ihanan Tatin ja puheliaan Sussun jälkeen...), jonka seurassa minun ei tarvitse pelätä, haittaako se, että olen kuin perussuomalainen junttimies: harvasanainen, ujo jörrykkä. Hän vielä sanoi, ettei häntä haittaa tämä, ja että kun puhun, puhun asiaa. Oih, kiitos, punastun~! x3
    Jutustelimme, öm, reilut kolme tuntia, jonka aikana Aristocrat ehti kertoa X-filesista (voisin kenties alkaakin katsomaan kyseistä sarjaa~), pelaamistaan meseropeista (jotka kertoivat kaikki (?) homoista! ♡), seuraamistaan sarjoista ja tykkäämistään leffoista yleisesti (mm. Dracula, josta hän uusimmassa blogipäivityksessään kertookin), sekä Alice in Wonderland, jonka onneksi minäkin olin jopa katsonut, etten taas ollut se tynnyrissä kasvannut tietämätön toope!
    Jännitin tuota tapaamistamme jo monta päivää etukäteen. En ole ihminen, joka nauttii tuollaisista sosiaalisista tapahtumista, varsinkin hieman tuntemattomampien kanssa. Mietin jo puheenaiheitakin valmiiksi, kuten X-files ja mistä se kertoo (muita ei tule nyt mieleen...), ja huomasin huvituksekseni, että kaikki keksimäni puheenaiheet käytiin huomaamattani läpi. :'D Eikä alkukankeuden jälkeen minua pelottanut enää yhtään! Se oli niin vapauttavaa! Aristocratin kanssa keskusteleminen oli... mahtavaa! Vahvoja mielipiteitä, hienoa kerrontaa kuin parhaimmassa tarinassa, samankaltainen ajatuksenjuoksu, homofanitus...♡ Ja kuten hänellekin kerroin, pidän hänen puhetyylistään. 8) Kuulisittepa hänet selittämässä jotain! Vau...!
    Kun tulin viimein kotiin, tajusin olevani nääntynyt. Siis mitä, olimme monta viitisen tuntia lähinnä vain istuneet, ja minä olin kuin junan alle jäänyt?! Yksinkertaisesti Aristocratin näkeminen oli henkisesti niin uuvuttavaa, että väsyin fyysisestikin. En ole koskaan käynyt niin... syvällistä lähentelevää keskustelua kenenkään kanssa, varsinkaan niin pitkään. Se oli kuin olisin urheillut pari tuntia putkeen, olo oli mahtava, vaikkakin rättiväsynyt! (Kyllä ketutti siinä vaiheessa, kun äiti ei saanut omaan koneeseensa langatonta nettiä toimimaan, ja tahtoi minut apuun... ARGH, ei jaksa!)
    Koko loppuilta meni vain haahuillessa samalla, kun hymyilin kuin Naantalin aurinko. Yhdessä tuumimme torillakin, että olimme hymyilleet ja nauraneet poskilihaksemme kipeiksi. En osannut keskittyä mihinkään, vain Simsiin, koska sen ääressä unohdan kaiken muun ja keskityn vain pelaamaan. Tarkoitukseni oli kirjoittaa tämä merkintäkin jo silloin, mutta... en vain pystynyt. Oli kuin olisin tavannut suosikkiartistini, ihailemani kirjailijan tai muun idolini livenä! Olin niin... sekaisin! :D No, ehkä tavallaan tapasinkin idolini...
    Fiilis oli niin uskomaton, etten osaa kuvailla sitä sanoin. Kaikki, mitä pystyn sanomaan, on KIITOS ARISTOCRAT! Sääli, että lähdet opiskelemaan niin kovin kauas, ja ettemme ole enää samassa koulussa. ;< Onnea uuteen kouluun! 8)

    Keskiviikkona oli tarkoitus olla Haton 16 vee synttärit, mutta ei ollutkaan, koska osa kiuruvetisistä, mm. Balle, kärsi vatsataudista. ;< (eikä Terzille ollu kaljaa... 8D) Joten juhlia piti siirtää, saa nähdä milloin ne järjestetään.

    Yritän kovasti ottaa irti viimeisestä lomapäivistäni! Tänään olen vain kotona, katson Supernaturalin ensimmäistä tuotantokautta, luen lempikirjojani, pelaan Simsiä ja vain OLEN. Viikonloppuna mökille Tatin kanssa, toivottavasti Jaruka pääsee mukaan. Pidämme siellä jätskibileet, erilaisia jäätelöitä ja kaikenlaisia mahdollisia härpäkkeitä siihen päälle~! Tervetuloa lisäkilot. :D

    Edellä mainitsemistani lempikirjoista sen verran, että ehdoton kaikkien aikojen suosikkini on Salatut Elämät: Kallen inttivuosi. Olen lukenut sen kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla oli eri kirja, mutta molempiin oli ensimmäiselle sivulle nerokkaasti joku valopää lisännyt h:n sanan "inttivuosi" eteen. Mitä sitten, jos Kalle onkin homo? HINTTI, uah! -___- No, en raivoa näille tuholaisille, koska molemmilla kerroilla tuo yllättävän nerokaskin keksintö (itselleni ei ensimmäisellä kerralla tullut mieleenkään...) on vain naurattanut minua... *blush* No mutta, en spoilaa kirjaa sen enempää, mutta jos ette halua YHTÄÄN MILLAISIA spoilereita, skipatkaa tämä pätkä yli. Kalle Laitelahan on homo, joka kunnioittaa isänmaataan niin, että tahtoo käydä sivarin sijasta armeijan. No tietenkin pientä fagpoikaa pelottaa isojen miesten keskellä, mutta onneksi hommat sujuvat melko hyvin. Kunnes yliluutnantti Savolainen astuu kehiin. Kallehan ihastuu mieheen ensinäkemältä, ja siitähän soppa syntyy. Onneksi Kuisma Savolainen ja Kalle saavat lopulta toisensa! ♡ Rakastan kirjaa, koska siitä ei mitenkään voi arvata Savolaisenkin olevan homo, mutta niin vain on! Se on melkein kuin Kalle olisi niin ihana homo, että saa heteromiehenkin muuttumaan vähintään biseksuaaliksi! Aww!♡ Ja jokaisella lukukirjalla "yllätyn" Kuisman homoudesta yhtä paljon. Tuollaiset kirjat ovat niiiiin IHANIA! Tässä vielä pieni pätkä, joka minua nauratti syystä, jota te ette välttämättä tajua ilman, että selitän... :D

Itse asiassa mua hirvitti joutua kaikkien niiden kundien keskelle. Mitä jos mulla alkaisi stondata suihkussa? Mitä jos mä rakastuisin heterokollegaani? Mitä jos joku saisi tietää että mä olen homo?
   - Aiotko sä kertoa niille että olet homo? meidän keskustelua kuunnellut faghag, homohaukka eli homofani heteronainen, kysyi.
- En todellakaan!
- Mikset?
- Mitä hyötyä siitä olisi?
- Häpeätkö sä itseäsi? homohaukka tivasi.
   Se oli niitä, joiden mielestä kaikkien homojen pitäisi tulla kaapista ja toitottaa suureen ääneen maailmalle suuntautumistaan. Hyvähän sen oli puhua.

Haha, syy, miksi nauroin ääneen, oli tuo faghag-nimitys. VIIMEINKIN löysin itseäni kuvaavan nimityksen! 8'D Tuohan on ihan niin kuin minä! Voin kuvitella itseni kiertelemässä vanhempana homobaareja ihan vain silkasta katselemisen ilosta. 83

    No joo, kirjastosta, oikeastaan kirjastoautosta, koska toinen haluamani kirja oli vain siellä (onneksi kirjastoauto pysähtyy täällä minun asuinalueellani!♡ Jotain hyötyä siitä, että asuu syrjemmässä ;D) lainasin myös toiseksi parhaimman koskaan lukemani kirjan, Saranapuolelta, joka - yllätys yllätys - on homokirja! Olen lukenut senkin kerran aiemmin, mutta nyt, kun unohdin Epäilyksen Tatin luo, enkä jaksanut lukea mangaa tai aloittaa uusintakierrosta mahtavasta kirjasta Paahde (koska siinä ei ole homoja, enkä ole saanut lukea homoista piiiitkään aikaan... :''D), tahdoin lukea nuo ihanat kirjat uudelleen!♡ Saranapuolelta kertoo Jessestä, joka on homo, ihastunut varattuun heteroystäväänsä Aleksiin, eikä uskalla kertoa tälle olevansa homo. Jesse painii koko kirjan ajan tämän ongelman kanssa, ja lopulta asia tulee ilmi... vähemmän kivalla tavalla. SPOILAAN jälleen, pienet lapset! ^-^

- Kuule Aleksi, vielä eilisestä. Mä haluisin sanoo et sä...
   Aleksi hidasti kävelyään.
- Jesse, mä tiedän. Se on ihan okei. Jätkä tuli vauhdilla ulos mutta saranapuolelta.
   Kesti hetken ennen kuin Jesse tajusi. Sitten hänen naamansa vääntyi hymyyn.

Aww, Aleksi ja Jesse ovat vain kavereita, mutta kuin veljeksiä, joten esimerkiksi halauksia ja muita söpöilyjä kirjasta löytyy! Vaikkei nyt ihan päästä samalle tasolle kuin Kallen inttivuosissa, jossa Kalle ja Kuisma viettävät kokonaisia viikonloppuja rakastellen...

    No, eiköhän siinä ollut lätinää taas vähäksi aikaa! Take care, ihmiset!

ps. mun mamma korjas mun hiiren rullasysteemin, mut nyt toi "kakkospainike" eli toi oikeanpuolimmainen painike ei aina oikein meinaa toimia. Saisinkohan mä kohta vaikka nimipäivälahjaks sellaisen Hello Kitty -hiiren...? 83