Never really said too much, afraid it wouldn't be enough

Mä aattelin et sellanen kerran viikossa päivittäminen ois ihan hyvä tahti. No joo, kuinkas sitten kävikään, yllättäen se vähän venähti... No mutta joo, saatte kauheen kuvaspämmin ja random-juttuja siitä, et mitä mulle on tapahtunu nyt viime aikoina. :D (onneks tää ei oo mikään chatti, puhe keskeytys koko ajan ku millon syön, millon laittelen läppärin johtoja kiinni ja keksin kaikkee muutaki miten vältellä tätä hommaa...)

Ekana koru, jonka sain, ku mun isä ja sen avovaimo/naisystävä kävi... öö, jossain? XD No Suomessa kuitenki. Ärsyttää, se oli joku ihan erikoisempi paikka... Kunhan ei ois ollu se joku luostari jossain...? Muistaakseni se oli se, koska isä vitsaili, että kävivät oikein munkkikahveilla luostarissa, hehheh. :D

Ja täynnä sormenjälkiä...

Lakkasin kynteni muuten uudestaan. Halusin hienot Turtles-kynnet, ja sitä varten tarvitsen uusia kynsilakkoja, ennestään tuota hommaa varten minulta kun löytyy vain haalean vaaleanvihreää sekä valkoista...

Uusia siis myrkynvihreä sekä oranssi, molemmat Seppälästä, muistaakseni 2,95 €/kpl.

Ei mikään suuri taidonnäyte, itse asiassa täysi fail, mutta tässä ne ovat.

Michelangelo-kynnet. ^-^

Iisalmen Citymarket muuttaa, joten siellä on nyt hirveä remontti ja kaikkee kauheen halvalla. Ostin sieltä kympillä ison pandan isän naisystävälle synttärilahjaks. Ompelin sille ite tollasen takintapasen sekä rusetin päähän.

Sitä vähä masenti, ku se joutu sovitusten välissä vaan istumaan muovipussissa... Siks se on noin nuupallaan...

Ei mikään suuri taidonnäyte...

Se on kiinni sellasella nauhalla, joka menee pään ympäri, ja jonka myös tein ite...

Eiks oo söpö? :3

Eka aattelin ostaa itelleni tollasen, ku ne oli niin älyttömän sulosia ja halpoja. Oltiin Sussun kanssa skootterilla kaupassa, eli kyytiin ei ois mahtunu (Sussun mielestä :P) kahta nallee. Onneks tää isän naisystävä (sori pitkä nimitys, mut en viiti oikeeta nimee sanoo täs) on töissä tuol Citymarketissa, ja sattu siihen kohalle. Se sano sit et se oli mulle aatellu ostaa tollasen nallen ja otti sit sen mun nallukan ja vei sen jonneki takahuoneeseen varaukseen. Sussu huokas helpotuksesta, ettei tarvinnu tollasta isoo supernoloo nallee raahata Iisalmen keskustan halki, ja mä juoksin hakemaan ton kuvissa olevan nallen sieltä alekorista. :D Salakuljetin sen sit kassoille, ettei synttärisankari nähny et ostin toisenki nallen. Ja Sussu halus välttämättä tunkee sen skoden boksiin, vaikka mä sanoin et oisin voinu pitää sitä sylissä tai kainalossa... XD Eli mäkin sain tollasen nallen. x3

Mun eka koulukirja, jonka tilasin, tuli! Jee... Ja kaiken lisäks yks toinen kirja, jonka tilasin samalla ja samasta paikasta, ei tullu vielä. ;/ Toivottavasti se tulee joskus...

Tuntu jotenki turhalta hankinnalta ku vielä ei oo ollu sellasia tunteja et oltais kirjoja tarvittu... Mutta mamma betalar, joten what ever. :D

Vaikka syksy ja ilmojen viileneminen on muuten aika kettumainen juttu, niin yks hyvä puoli siinä on. Pääsen viimein kunnolla käyttämään niitä mun Morticialta ostamiani bondage-housuja ilman, että paistun elävältä! Ekana päivänä mietin, et nolaankohan mä itteni niissä ja et onkohan ne nyt ihan mun näköset, mut kolmanteen päivään mennessä mä olin umpirakastunu niihin. :D

Päällä myös lempihupparini. Kunnon emo-kid. ;D

Läski. Taustalla nalleni, joka sai muuten nimekseen Jacob.♡ ;3

Anteeksi, päiväkahvinikokikseni odottaa...

Noin, parempi. Olinpa tässä viikonlopun mökillä. Datasin, pelasin Simsiä, lihotin itteeni... Sääli, et Tatilla on niitä sen seurakuntaseurusteluja, ni se ei päässy mukaan. ;< Mut kyllä toi aika meni ihan hyvin muutenki. ;D

Ja just kun mä aattelin olla suklaalakossa...

Datanomin linnoitus - Keep out! :D

Iltalenkillä med Tatin koira Arttu... (tästäki hommasta sain 5 € Tatin äidiltä! ;o huhhuh!)

Meidän mökki!♡

Pahoittelen, Arttu on melkoinen linssilude...

Pakko muuten hehkuttaa, että osallistuin keväällä yhteen veteraanien kirjotuskilpailuun, jonka aiheena oli liikunnan merkitys ja tietty veteraanit. No mä kirjottelin sitten Anna-nimisestä tytöstä joka haluais pelata jalkapalloa mut ei osaa ja sit siihen tulee Janne joka opettaa, ja sijottuu muistaakseni talvisodan aikoihin, et Janne joutuu sitten lähtemään sotaan ja silleen... No, mä sitten voitin sen kilpailun, ja se mun tarina julkastiin mainosten mukana jaetussa Korven kaiku -lehdessä täällä Iisalmessa. Noloa, kun ensin omat vanhemmat kehuvat tarinaa kaikille vastaantulijoille, sitten ukkini ei usko, että se henkilö, joka sen kirjoitti olin mä (vaikka siinä oli nimi ja kuvakin), ja mummo väitti kivenkovaan että "kyllä se on se meidän Jaana!". :D Ja nyt viikonloppuna isäni, hänen naisystävänsä sekä Tatin vanhemmat (eli kummini) muistivat tietenkin puhua siitä ja kehua ja onnitella ja muistuttaa, että heitä pitäisi sitten suurena kirjailijana muistaa haastatteluissa jne. No joo, kyllähän mä kirjailijaksi haluaisin, mutta kun tällä hetkellä se tökkää siihen, että a, pitäisi olla joku kirjan idea b, minun pitäisi luottaa kykyihini enemmän c, minun pitäisi opetella saamaan aloittamani tekstit loppuun. Viimeksi kun onnistuin c:ssä, siitä seurasi koko kesän kestänyt jumitus, ettei mikään kirjottaminen oikein sujunu. Nyt se on jo lähteny vähä onnistumaan, mut silti. D: Mitä mieltä ootte, pitäiskö mun yrittää kirjailijaks? ;D Tosin pahahan teidän on sanoo, ku ette oo mun kirjotuksia juuri lukenu, mut jos haluatte, ni voin yrittää jotain pätkiä joistain tarinoista antaa joihinki merkintöihin luettavaks...

Siinäpä tällanen pikakelaus, että mitä mun tylsään elämään kuuluu! Ens kerralla luvassa Hannah Montana the movie:n esittely, sekä ehkä samaan pakettiin myös Ystävänpäivä-elokuvan esittely! (jos muistan...) Nähdään taas!