Kylie

päivä 9 - Uskoni

Lapsena mä rukoilin usein. Näin jälkeenpäin ajateltuna tosi usein. Ja ihan kaikenlaisista asioista. Halusin saada hyvän numeron kokeesta ja rukoilin sitä, pelkäsin lähituttavieni kuolevan ja rukoilin heidän puolestaan...
Jossain vaiheessa homma kääntyi päälaelleen. Ehkä vanhempien ero sai mut jotenkin Jumalaa vastaan ajatuksella "hylkäsit mut! miksi?!". Loppusysäyksen ateistisuuteni sai varmaan siinä, kun tajusin sekä tykkääväni homoista että Raamatun ja kirkon vihaavan heitä. Ja kun tulin vanhemmaksi ja varmemmaksi siitä, kuka ja mikä olen, minusta tuntui että Raamattu ja sen kannattajat vihasivat minuakin.
Kenties uskon loppuminen oli monien tekijöiden summa. Lisäksi olen enemmän tiedemiestyyppiä ja ajattelen kaiken järjellä. Ja minusta asia nyt vain on niin, ettei ole mahdollista, että olisi olemassa jokin partasuinen ukko pilven päällä (tai ukko miehen päällä, kuten yläasteella vihkooni ajatuksissani kirjoitin...). Enkä oikein usko mihinkään suurempaan voimaankaan. Karmaan, "elämässä tehtyjen tekojen ja valintojen seurausten summaan" uskon.
En tahdo loukata ketään uskovaista, mutta minusta uskonto on turhaa. Ihmiset ovat pelkureita ja haluavat uskoa johonkin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Jokainen saa uskoa jos haluaa, mutta minusta se on vain itsensä huijaamista. Ihmiset sotivat uskontojen takia, syyttävät jumaliaan pahoista teoistaan ja vetoavat uskontoonsa välttyäkseen epämiellyttäviltä asioilta.
Uskonto on vain lapsena takaraivoon pakotettu oppi, jolla voidaan alistaa muita ihmisiä, joilla muut saadaan tekemään mitä halutaan, joka sekä yhdistää että hajottaa ihmisiä ja joka luo valheellista turvaa. Jos saisimme lapsena ennen minkäänlaista uskonto-opetusta valita millaista uskontoa harjoittaisimme ja mihin tahdomme uskoa, mikäköhän olisi vastaus? Yksi varmaan sanoisi uskovansa Jumalaan, toinen luonnonlakeihin. Kolmas ei uskoisi mihinkään ja neljäs vasta etsisi itseään. Ja sitten siellä olisi pieni, pyöreä, ruskeahiuksinen tyttö määrätietoinen katse omenahillon värisissä silmissään, joka sanoisi, että "Minä uskon mihin haluan. Minä uskon tieteeseen, faktoihin ja ennen kaikkea uskon itseeni.".

Välillä mua turhauttaa mun saamattomuus. Kirjotan ison listan asioita ylös mitä pitäis tehdä, niin isoja (neulo äidille kynsikkäät, suunnittele ja kirjota tarina, siivoo huone jne) kuin pieniäkin (osallistu netissä tähän ja tähän kilpailuun, tee uusi postaus, puhdista penaali lukiojaksoa varten etc). Suurin osa tehtävistä hommista muistuu jostain syystä mieleen töissä ja kirjottelen niitä innoissani kännyyni ylös. Kotiin tultuani mä vaan lösähdän koneen ääreen ja hetken siinä horrostettuani siirryn tarkkaan mielialani mukaan valikoidun ruuan kanssa metrin päähän sohvalle katsomaan joko dvd:itä tai ihanan Merlin-sarjan jaksoja digiboksilta. Tuntuu niin väsyneeltä ja ajattelen jatkuvasti vaan, että ”mä olin tänään kahdeksan tuntia töissä, oon ansainnu parin tunnin levon” tai ”no kyllä mä vielä ehdin”. Sitten keksin että meen aikasin nukkumaan ettei seuraavana päivänä väsyttäis niin kuin aina ja menen suihkuun ja valmistaudun muutenkin kiipeämään parvisänkyyni. Ja loppujen lopuksi keksin muka jotain tärkeää tehtävää koneella tai unohdun muuten vain lukemaan ficcejä tai blogeja tai foorumeita ja kohta kello onkin taas liikaa, enkä siltikään saanut mitään OIKEAA ja tärkeää asiaa tehtyä.

Tänään en töissä saanut pomoa kiinni enkä keksinyt mitään tekemistä, joten lueskelin rästiin jääneitä blogimerkintöjä lukemistani blogeista. Luettuani Sopulipopulaatiota ja Converting Vegetariansia mä nojasin taaksepäin epämukavassa työtuolissani unohtuen tuijottamaan seinää ja tajusin ajattelevani vaan, että ”tässä mä vaan lahnuan töissä ja puren alahuuleni verille”. Aika heikosti menee kun en täälläkään (juu, kirjoitan taas postausta töissä...) saa mitään aikaiseksi. Paitsi jotain tällaista turhanpäiväistä. Aamulla sain jotain pikkujuttuja vetää ”to do”-listaltani yli, koska kyyti töihin lähtikin tuntia myöhemmin kuin sen oli tarkoitus. Saan aikaiseksi siis vain aamulla ja/tai kun aikaa on rajallisesti käytettävissä. Mitenköhän saisin aivoni ohjelmoitua niin, että ne tajuais, että myös viisi tuntia illalla töiden jälkeen on rajallinen määrä aikaa...?

Välillä toisaalta ei jaksa pätkääkään kiinnostaa, mitä saan aikaseks. Näin on sillon, ku oon tyytyväinen elämääni. Pienet asiat saa mut tuntemaan oloni niin ihanaksi ja kokonaisuutta miettiessä tajuan, että näin on just hyvä.
Kyllä mä ehdin sitten siivota ihan tarpeeks, kun muutan toisen lahnustajan kanssa joskus yhteen eikä kumpikaan jaksa persettään nostaa ja lopulta mulla menee kaali ja mä siivoan kuin raivohullu äitini.
Kyllä mä sen tarinan saan aikaseks, ei se pakottamalla synny kuitenkaan.
Ja tässähän mä koko ajan neulon, vaikka röhnötänkin sohvalla kuin Angry Birdsin ruotsalaispossu (AB-inside, et välttämättä tajua jos et oo pelannut ja pistänyt merkille Suomen- ja Ruotsin-lippuja sekä possujen ruotsalaista röhkimistä) ja nautin samalla.
Ja töissä käyminen on saanut mut tajuamaan, että aikuisena ehtii viettää tylsää, kurinalaista elämää ja elää tehtävien asioiden listojen mukaan. Nyt kuuluu nauttia, tehdä ihan outoja asioita, nauraa typerille videoille, käyttää kaikki aika jossain tyhmässä facebookissa f5-painiketta raiskaten ja netistä itseään huvittavien kuvien etsien ja huoneen oveen tulostaen. Kuten edellisessäkin postauksessa sanoin, oon MELKEIN ilonen että nyt alko vika viikko työssäoppimassa ja sitten joudun lukioon. Ei enää kahdeksan vaan seitsemän tunnin päiviä, mutta ei enää vapaita vaan läksyjen täytteisiä iltoja. Näkee tuttuja naamoja, saa elämään vähän väriä. Kavereita, joiden kanssa on samoja kursseja, joiden pöytään voi ruokalassa tuppautua istumaan, joiden kanssa on niiden 70 minuutin ajan sikatyhmät jutut, sekä ihmisiä, jotka katsovat nenänvarttaan pitkin ja joille vain nauran, niitä jotka saavat kateellisuuden aallon kiehahtamaan ja minussa heräämään edes hetkeksi jotain muutakin kun lahnuamista, niitä joiden näkeminen satuttaa niin paljon että melkein juoksen perään vain nähdäkseni lisää kuin masokisti.

Mä voisin täytteeks laittaa tähän jotain random-kuvia ja muita muisteloita. Tejinaa ei muuten ole vähään aikaan tulossa, ihan vaan tiedoksi niille jotka jaksavat välittää, koska käytän kaiken kirjoitusintoni ja inspiraationi edellä mainitsemaani kilpailutarinaan. Onneksi vanha kunnon kynä + vihko + yksinkertainen ympäristö (eli synkkä toimisto) toimivat loistavina innoittajina, ja mä suorastaan tunnen, miten vanha nuori pikku-Jaana herää henkiin ja muistaa ne ajat, kun kirjoitti missä tahansa ja milloin tahansa ja melkeinpä mitä tahansa lähes puhki kuluneisiin vihkoihinsa ties millä kynänjämillä. Siinä oli tunnelmaa... ❤ Eli käytän siis työpäiväni muistiinpanoja kirjoittaen, ja nekään eivät liity useimmiten työhöni... Hupsis... :DD

Olin viime torstaina kolme tuntia töissä lastenpäivillä K-Marketissa. Se oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista kokemuksista, vaikka en tykkääkään asiakaspalvelusta ja siksi seisominen käytävässä limpparitarjotin kädessä ei ollut mitään suurinta herkkua. Nimittäin kaksi tuntia kolmesta vietin (pieniä taukoja lukuun ottamatta) lähes kokonaan PINGVIINIPUVUSSA! ❤ Voi että mitä rakkautta, ja niiden lasten ilmeet!

”Sä olet kyllä maailman suloisin pingviini!”

”Mä tuun sun kanssa sinne pohjoisnavalle ja sitten me voidaan olla yhdessä pingviineinä siellä!” ...pingviinit asuu kyllä etelänavalla :')

”Tuuthan sä joskus takaisin?”

Parasta tossa pingun roolissa luonnollisesti oli se, että kukaan ei tiennyt kuka siellä puvun alla oli. :----D Eikä mun tarvinnut puhua mitään, koska pingviinit ei puhu, ja sieltä puvun alta kuulu ääni huonosti muille. Eli mä vaan heilutin räpyläkäsiäni ja vaapuin puolelta toiselle ja nyökyttelin ja pudistin ylisuurta päätäni ja tanssahtelin ympäri kaupan aulaa virnistellen nokkaani kuin mielipuoli ihan silkasta onnesta. Jos siellä puvun sisällä ei tulis niin hiton kuuma niin mä asuisin siellä! Tosin vilukissalle se oliskin just sopiva puku... :P

Piia, Pingu-raato ja Sussu

Aluksi puvun takana oli Sussu, mutta vaihdettiin rooleja ja sen jakaessa limpparia mummoille ja pikkunaperoille jaoin mä jäätelöö ja NAUTIN! ❤ Kukaan ei voi ymmärtää sitä tunnetta jos ei oo ollu tommonen puku päällä ja jos ei omista mun aivoja... :D

Rupes muuten vituttamaan kun tajusin kotona kuvia katellessa et siin on toisella puolella sivussa tommonen kauhee aukko... Ja vetoketju, jota en ikinä tajunnu sulkee! Kuulemma musta ei näkyny mitää ku noi räpyläjalatki ylsivät niin korkeelle, mut no jaa... Ja olin kuulemma ollu monille lapsille päivän kohokohta, joten mitä väliä. :D

Edelliset kuvat (ensimmäistä lukuun ottamatta, creditit Piian kaverille Mauralle!) on muuten otettu mun uudella (nyt jo vanhalla, haha :D) kännykällä. Ei paskempi laatu, vai mitä? Kunhan valaistus vaan on tarpeeks hyvä, ja lähikuvia toi ei ymmärrä kun ei se osaa tarkentaa...

Näyttö on ihan rähmänen ja kulunu jo, kun koskettelen sitä (pervoa...) likaisilla sormillani (pervompaa...) ja heittelen alas parvisängystä.

Samsung Galaxy mini, värinä lime-musta.

Huomatkaa HerQQ taustakuva!!

Töistä päivää...

Kasvot, eikö vain? Niin symppis kaveri etten voinut millään syödä (ja asiallahan ei ollut mitään tekemistä sen kanssa että tuo oli maksakastiketta...)!

Mun työpiste...

Ihastuttavaa...

Joo, ei yhtään muuten huomaa että täällä on teini töissä... :---D

Just tällaset asiat saa mut muistamaan, että joskus pitää vaan ELÄÄ! Unohtaa kaikki yhteiskunnan ja itsensä asettamat rajat ja tanssia kaupassa sukkasillaan pingviinipuku päällä jäätelölaatikko kädessä. Pitää olla töissä tekemättä töitä ja tehdä kaikkea töihin liittymätöntä sydän kurkussa ohikulkevien ihmisten takia. On ihan pakko katsoa lempiohjelmaansa uudestaan ja uudestaan ja syödä suklaata ja juoda Coca Cola Cherryä. Ja on ihan hyvä välillä laittaa ne samat biisit soimaan uudelleen ja uudelleen korjatuilla, taas puoliksi toimivilla kajareilla nauttien siitä, miten basso jytisee juuri sopivasti.

Illalla pitäis jaksaa mennä espanjan tunneille. Oikeastaan ne ovat ihana viikon piriste, koska ne eivät rasita aivojani vaan saan näyttää taitojani ja virkistää muistiani. Olenhan kaksi vuotta yläasteella jo sentään opiskellut espanjaa, joten kansalaisopiston alkeiskurssin tahti ei tosiaan ole liian nopea... Tämä antaakin tekosyyn olla menemättä lenkille ja syödä jotain hyvää. Nyt töissä ollessa tekisi mieli suklaamoussea, saa nähdä saanko aikaiseksi tehdä sitä, kun pääsen vihdoin kotiin...

Edit: Arvatkaas kuinka kävi...

Mä: "Äiti, voiks tätä suklaamoussee vielä syödä vaikka tästä on menny päiväys jo kaks vuotta sitten?"...

...Äiti: "Joo, laitat vaan enemmän sokeria." :----D

Pöllin ja tein tylsyyksissäni muuten tämmösen jostain blogista. Oonhan mä tän sata kertaa jossain facessakin tehny mut aina se on vaan yhtä hauskaa...

RULES:

1. Put your iTunes, Windows Media Player, etc. on shuffle.
2. For each question, press the next button to get your answer.
3. YOU MUST WRITE THAT SONG NAME DOWN NO MATTER HOW SILLY IT SOUNDS.
4. Tag as many friends.
5. Everyone tagged has to do the same thing.
6. Have Fun!

1. IF SOMEONE SAYS 'ARE YOU OKAY' YOU SAY?
Tonight I’m Fucking You // : DDDD

2. HOW WOULD YOU DESCRIBE YOURSELF?
If Everyone Cared

3. WHAT DO YOU LIKE IN A GUY/GIRL?
The Little Things Give You Away

4. HOW DO YOU FEEL TODAY?
Across The Line

5. WHAT IS YOUR LIFE PURPOSE?
Häissä // XDD

6. WHAT'S YOUR MOTTO?
Real Gone

7. WHAT DO YOUR FRIENDS THINK OF YOU?
Taivas Varjele //:’’’’’D

8. WHAT DO YOUR PARENTS THINK OF YOU?
A.MI.GO

9. WHAT DO YOU THINK ABOUT VERY OFTEN?
Lovercall //xD

10.WHAT IS 2 + 2?
Normipäivä //kaksimielisiä ajatuksia, neljänkimppa = normipäivä? x’’’D

11. WHAT DO YOU THINK OF YOUR BEST FRIEND?
All I’ve Ever Wanted //:’3

12. WHAT IS YOUR LIFE STORY?
Atlantti //Jota en edelleenkään osaa kirjottaa oikein xDD

13. WHAT DO YOU WANT TO BE WHEN YOU GROW UP?
Masquerade //: D

14. WHAT DO YOU THINK WHEN YOU SEE THE PERSON YOU LIKE?
Freestyler //jep jep :D

15. WHAT WILL YOU DANCE TO AT YOUR WEDDING?
Friday //:_________D

16. WHAT WILL THEY PLAY AT YOUR FUNERAL?
Helsinki City Boy

17. WHAT IS YOUR HOBBY/INTEREST?
Dey Don’t (Don’t Dey)

18. WHAT IS YOUR BIGGEST FEAR?
Sandstorm //:DD

19. WHAT IS YOUR BIGGEST SECRET?
Running Man //Ai et mä oonki oikeesti mies? :DDD

20. WHAT DO YOU WANT RIGHT NOW?
Tähtiotsa

21. WHAT DO YOU THINK OF YOUR FRIENDS?
Turn It Up

22. WHAT WILL YOU POST THIS AS?
Kylie

Enkä tagaa ketään, pöllikööt ken tahtoo. Vahinko kiertämään, sanoi isä kun lapsensa karuselliin laittoi. :-----D
❤