Just Dance

Day 25 – A song that makes you laugh

 Hellspearx17 - The Sammy Song

Tää on vaan niin ihana. :'3

Kello on 1.42, ja, vaikka mulla alkokin periaatteessa kesäloma tänään, mun pitäis alkaa vähitellen hiippailla nukkumaan. Mutta ei, sen sijaan mä päätänkin päivittää blogiani, ja keskellä yötä! Jassoo, ei taida tulla huomenna matikan kokeeseen lukemisesta oikein mitään...

Voisin alkuun esitellä kaksi uutta paitaa sekä yhden topin, jotka ovat löytäneet tiensä vaatekaappiini~!

Sain tämän hihattoman paidan äidiltäni, kun hän aikoi heittää vanhoja paitojaan ilmaiselle kirpparille ja antoi minun valkata parhaat päältä. En ensin edes tajunnut katsoa tätä tarkemmin, ihastelin vaan söpöä pientä printtiä, kunnes eräs kaunis päivä huomasin...

...että siinähän on kaikkea älyttömän söpöä! ♥

Uusi KappAhl avasi ovensa Iisalmessa pari viikkoa sitten, ja kävimme Sussun kanssa avajaisissa hyödyntämässä kimppatarjouksen. Tälle kauluspaidalle jäi alkuperäisestä 24,95 € hinnasta ~17 euroa maksettavaa.

Mulla on tällanen sinisenä, ja oon ihastunut tohon pitkään malliin! Suosittelen lämpimästi kaikille toppien ystäville! Tätä ei käytössä saa korviin, vaikka kuinka yrittäisi. ;D X-Globe, 9,90€

Ja sitten mä hehkutankin, että mulla on uusi hius! Edellisestä kampaajareissusta oli vierähtänyt jo vuosi aikaa, joten oli saksien näytön aika. >8) Viimeksi hiukset meni takaa (ja muutenki) hieman liian lyhyiks, joten annoin niiden nyt kasvaa kunnolla... Mitä mieltä ootte nyt? Mä ainakin tykkään! ♥ Kuvissa hiukset ei oikein oo edukseen kun mun naama lagaa ja eräs Aasi hämmensi niitä koko iltapäivän ja illan, mutta ehkä niistä jotain mielikuvaa saa. ;D

 

Ei saakeli, nyt vasta tajusin miten tyhmä ilme mulla onkaan... : D

Sitten vielä muutamia random-ostoksia...

Isäni osti mulle langattoman hiiren vain, koska mulla ei sellaista vielä ollut. :D En olisi kyllä välttämättä tarvinnutkaan, mutta en valita. ^-^ Kauniskin se on, eikö?

Molemmat kirpparilta, eri kirppareilta ja eri päivinä mut what ever. :D Vasemmanpuoleinen "turhake" vain 20 senttiä, en voinut vastustaa. n___n Oikeanpuoleinen paksu mangaharrastelijoiden kilpailun tuotoksista koottu pokkari 1,50 €.

Jostain syystä bloggeri haluaa vittuilla mulle just sillon ku mua väsyttää ja oon kiukkunen. >:I

Mutta ei vituta enää niin pahasti, kun kerron, mitä jännää mulle on tapahtunu. :D En viitsi kauhean tarkasti selittää, mutta kuten ehkä jotkut muistavat, ilmoitin reilu vuosi sitten seurustelevani. No, sitä riemua ei kauaa kestänyt, enkä suhteen loppumisesta täällä tullut mitään ilmoittaneeksi. En vain tiennyt, miten sanoa siitä, kuten en oikein tiedä, miten kertoa tästäkään. Satuin nimittäin tekemään niin, että päädyin takaisin yhteen saman Aasin kanssa. ;) Ah, tekis mieli vaan kuuluttaa kaikille ja koko ajan, miten mulla on ihana poikaystävä ja silleen, mutta ehkä hän ei hirveesti riemastuis. :'D Muuten olisin varmaan jo katujen varsille mainoskylttejä pystyttämässä... *o*

Eipä tässä kai muuta, pitää alkaa mennä nukkumaan että jaksaa kerrata vektoreita huomenna... >__> Tai sitten otan vaan aurinkoo, kun on niin ihanaa säätä luvannut. ♥ Seuraava postaus saattaa kertoa päättäreistä, riippuu miten järjestämäni bileet onnistuvat ja saako sieltä kuvamateriaalia. ;D Sitten vuorossa onkin kaveriporukkamme jo perinteeksi muodostunut mökkireissu Sussumussun kesämökille, joten ainakin siitä riittää taatusti juttua! Tuli muuten mieleen, että mun vastuulle lykättiin videon tekeminen edellisestä reissusta. Se video on edelleen kesken... -__-'

Kommentoikaahan, ystäväiseni, tai klikkailkaa edes alhaalta mieleisenne kuva kuvastamaan tämän postauksen antamaa fiilistänne. ;)

~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*~♥~*

Even if you were a million miles away
I could still feel you in my bed
Near me, touch me, feel me

And even in the bottom of the sea
I can still hear inside my head
Telling me, touch me, feel me

♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪~♪

1. osa
2. osa
3. osa

4. osa
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~

Addles Pumbryme

    Triessen ilme oli niin hölmistynyt, että jos koirat voisivat nauraa, olisin naurusta ulvoen kieriskellyt lattialla vatsa kipeänä. Nyt tyydyin vain virnuilemaan koiramaisesti. Koiramainen puoleni ei voinut vastustaa itseään, ja ilmoille karkasi pieni, innokas haukahdus.

    Triesse vain istui ja tuijotti. Sen typeryksen kasvoilta pystyi lukemaan selvästi, ettei tämä ollut koskaan ennen nähnyt chromia elävänä edessään, saati odottanut jonkun tuttunsa olevan sellainen. No, isäni mukaan noin viisi prosenttia kaikista maailman ihmisistä on julkisesti chromeja, mutta yhteensä heitä arvellaan olevan noin 15 prosenttia maailman väestöstä. Ei siis ollut mikään ihme, että lähes jokainen tunsi vähintään yhden chromin, joko tietoisesti tai tietämättään.

    Triessen isoveli, Equery, seisoi huoneen ovella, mutta ei liikahtanutkaan. Kuulin hänen nopeutuneen hengityksensä ja kiepahdin istumaan hänen suuntaansa. Hänen vihreät silmänsä olivat laajentuneet ja suu unohtunut auki. Nauroin sisäisesti niin, että molemmat pojat kuulivat sen päänsä sisällä. Chromeilla oli taito jakaa halutessaan ajatuksensa ihmisten kanssa. Onneksi se oli vapaaehtoista ja hallittavissa. Siten saattoi liikuskella eläimenä ihmisten keskuudessa ja ajatella likaisia ajatuksia riisuutuvista naisista paljastumalla oitis.

    ”Ei tämä voi olla totta…” kuulin Triessen mutisevan. Nousin seisomaan, koiran vaistoni saivat minut levottomaksi. Halusin liikkua, halusin juosta, olin täynnä intoa ja energiaa. Paikka pursusi uusia hajuja ja ympäriltäni kerrostalosta kantautui niin monia ääniä, etten tiennyt mistä aloittaa tutkimusmatkani. Jouduin kuitenkin työntämään eläimelliset vaistoni sivummalle, kun rauhallisin askelin aloin vaeltaa pientä makuuhuonetta ympäri. Kynteni rapisivat muovista kokolattiamattoa vasten ja askelten äänet vaimenivat, kun astuin pehmeälle räsymatolle.

    ’Ei tää mikään maailmanloppu ole, Conceist’, jaoin ajatukseni veljesten kuultaviksi, osoittaen sanani kuitenkin nuoremmalle pojalle.

”No ei ehkä sulle, kun isäsi on joku isokin kiho chromien keskuudessa!” Triesse parahti ja puristi päätään kaksin käsin, kuin se olisi haljennut keskeltä kahtia ja hänen pitäisi käsivoimin pitää puolikkaat kiinni toisissaan. ”Mutta etkö sä tajua, millaseen vaaraan me voidaan joutua, nyt kun me tiedetään, mikä sä olet?! Meidät voidaan vaikka tappaa siitä hyvästä!”

”Rauhoitu, Triesse”, Equery sanoi, saaden viimein suunsa toimimaan. Hän asteli ohitseni pikkuveljensä luo ja kyykistyi tämän viereen. Yhä ympyrää kiertäessäni näin syrjäsilmällä, kuinka hän laski kätensä pojan olkapäälle ja nosti toisella kädellään tämän pään ylös leuasta kiinni pitäen pakottaen tämän katsomaan hänen silmiinsä. Yäh, mitä ylidramaattisuutta.

     ”Ei meitä kukaan ole tappamassa”, Equery rauhoitti Triesseä, joka puolestaan oli alkanut hengittää tiheään ja epärytmikkääseen tahtiin. Kuulin hänen nieleskelynsä selvästi.

”L-lupaatko?” Triesse henkäisi, ja laski vapisevat kätensä sivuilleen. Equery nyökkäsi, ja siirsi sitten terävän katseensa minuun. Vilkaisin häntä ohittaessani kaksikon.

”Sinä”, hän sanoi yrittäen selvästi kuulostaa uhkaavalta ja vakavasti otettavalta. ”Kai tajuat, ettei sinun kannattaisi näyttää oikeaa olomuotoasi kelle tahansa?”

Hänen sanansa saivat minut istuutumaan lähelle huoneen ovea. Katseemme kohtasivat. Haistoin lievän tupakan Equerystä.

’Oikea olomuotoni, niinkö?’ kysyin hieman ivallisesti. ’Pidätkö mua jonakin friikkinä? Enkö mielestäsi ole ihminen?’

Equery sivuutti kysymykseni peittelemättä sitä ollenkaan.

”Olet pilalle lellitty, aivoton kakara”, hän sihahti ääni täynnä vihaa. Kohotin koiran kulmakarvojani.

’Voisin vaikka loukkaantua.’ En yrittänytkään peittää virnuilua äänestäni.

’Lisäksi, väkivalta on rikos’, jatkoin, innostus äänessäni vain kasvaen. ’Voisin ilmottaa poliisille, että pikkuveljesi löi multa tajun kankaalle.’

     Sekä Equeryn että Triessen ilmeet olivat herkkua, kun he tuijottivat ”Et voisi tehdä sitä!”-ilmeellään minua, näyttäen valmiilta lupaamaan mitä tahansa, jotta en juoruaisi poliiseille.

’Tietenkin, on olemassa toinenkin ratkaisu’, ajattelin heille, enkä voinut innostukseltani enää istua paikoillani, vaan lähdin astelemaan jälleen ympyrää. ’Voisin mieluusti haluta jotain siitä hyvästä, etten juorua sinivuokoille.’

”Mitä oikein haluat?” Triesse ja Equery kysyivät yhteen ääneen, Triesse lähinnä peloissaan ja Equery ärtyneenä. Virnuilin koiran virnettäni kävellessäni.

’Henkilökohtainen orja kelpaisi aina.’

     Veljeksillä meni hetki tajuta, mitä tarkoitin. Minä puolestani olin kyllästynyt sekä kävelyyn että kovaan lattiaan ja loikkasin ketterästi Equeryn pehmeälle sängylle. Käperryin mukavalle kerälle pitäen samalla veljeksiä jatkuvasti silmällä. Ulkoa alkoi kuulua koiran haukuntaa. Joku idiootti luuli omistavansa koko kaupungin ja piti tarkkaa kirjaa reviiristään.

”Minustako pitäisi tulla sinun palvelijasi?” Triesse kysyi epäuskoisena.

’Jos se sana miellyttää enemmän, niin kyllä.’

”Olet törkeä”, Equery sihahti ja ponkaisi seisomaan veljensä viereltä. ”Likainen, luonnonoikku, pilalle hemmoteltu, lapsellinen…”

’Hohhoijaa.’

”…rasittava, itsekäs ja typerä paskiainen!”

     Equery hengitti raskaasti purkauksensa päätteeksi ja puristi käsiään nyrkkeihin. Jos hän yrittäisi lyödä, ehtisin kokoni, nopeuteni ja ketteryyteni avulla pakoon ennen kuin hän ehtisi, no, kissaa sanoa.

’Se oli vain ehdotus’, haukottelin leveästi. ’Toinen vaihtoehto on, että antaudutte itse koppalakeille. Minulle kelpaa sekin, vaikka tarvitsen jonkun tiskaamaan astiat puolestani.’

”Ja rapsuttamaan sinua korvasi takaa, sekä nuolemaan tassusi”, Triesse tuhahti ja nousi seisomaan. ”Koska Equery sanoi sinusta jo kaiken, mitä ikinä voisin itse keksiä, tyydyn vain sanomaan, että hyväksyn ehdotuksesi.”

”Juuri ni… mitäh?!” Equery käännähti katsomaan pikkuveljeään. Tämä puolestaan tuijotti vihreät silmät leimuten minua. Kierähdin kerältäni kyljelleni ja siitä selälleni. Hän näytti hassulta pää alaspäin ja mustavalkoharmaana. Hänen mustat hiuksensa olivat hieman sekaisin ja laskeutuivat hieman latvoista kaarevina hänen kapeille olkapäilleen. No, jos tuosta rääpäleestä ei muuhun olisi, niin ainakin hän osaisi kaikki akkojen hommat, siivoamiset ja muut.

”Suostun palvelijaksesi, mutta en ikuisesti”, Triesse jatkoi. ”Sinä puolestasi jätät minut rauhaan. Enkä tarkota vaan tätä iltaa, vaan ikuisiksi ajoiksi. En halua kuulla tai nähdä sua enää ikinä. Oot pilannu mun elämän, eiköhän se ala nyt jo riittää!”

     Kun rapsutuksia ei tullut, kierähdin toiselle kyljelleni ja siitä seisomaan upottavalle sängylle. Koiran virnistykseni kruunasi vaaleanpunainen kieleni, joka roikkui ulkona suustani läähättäessäni kevyesti. Kieriessä tuli kuuma, enkä voinut hiota muualta kuin kieleni kautta.

’Selvä. Miten olisi… seuraavat kaksi kuukautta?’

Equery kiristeli hampaitaan niin, että korviani melkein vihloi. Triesse puuskahti ja risti kätensä rinnalleen.

”Selvä. Mä siivoan kaksi kuukautta luonasi, enkä sen jälkeen kuule sanaakaan susta. Hyvä diili.”

    Se urpo ei tiennyt, että tämä oli kaukana hyvästä diilistä. Minä kuuluin arvostettuun Pumbrymen sukuun. Meillä lupaukset otettiin vakavasti, etenkin chromeille tehdyt lupaukset. Chromit olivat sukumme ylpeys, ja olimme ylvästä sukua muutenkin.

    ’Okei, ehditkö tulla joulupäivänä käymään? Kai tämä sopimus täytyy paperille saada.’

”Sopii.”

     Hah, se nössö oli minun orjani, ja suostui siihen hommaan tajuamatta, millaiseen liemeen joutui!